Myyräkuume

Sen ensimmäiset asteet nousivat jo kun olin lapsi. Mutta sitten kasvoin aikuiseksi ja myyräkuume hieman talttui, joskaan ei täysin. Omien lasteni myötä se alkoi taas nousemaan ja nyt meillä on perheessä niin äidillä kuin pojilla se. Myyräkuume. Tuo tsekkiläisen animaattorin ja kuvittajan, Zdenek Milerin luoma suloinen myyrä on valloittanut monen muunkin sydämet jo monen vuosikymmenen ajan.


Myyrä seikkailee Tammen kääntämissä lastenkirjoissa, joita meiltä löytyy tällä hetkellä neljä: Myyrä ja sateenvarjo. Myyrän raketti. Myyrä ja lumiukko. Myyrän auto. Näin aikuisen silmin pidän siitä, että Myyrä-kirjoihin sisältyy usein tärkeä opetus, ajatus. Esimerkiksi Myyrän auto -kirjassa tulee hienosti lapsellekin tutuksi kierrättämisen hyödyllisyys kuin myös se, että luontoa ei saisi roskata. Myyrän hahmo on sympaattinen, iloinen ja kekseliäs eikä koskaan tahdo pahaa muille.

Myyrän ympärille on toki rakentunut valtaisa bisnes kaikkien oheistuotteiden myötä. Meillekin on "eksynyt" yksi Myyrä-salkku ja pieni pehmo, mutta muutoin Myyrä seikkailee meillä edelleen pääosin vain kirjojen sivuilla, jossa se mielestäni on parhaimmillaan. Onko teillä ollut tai on nyt Myyräkuumetta ilmassa?

PS: Tällä viikolla tulossa vielä Hammerin Saastat arvosteluun! Ei mikään kevyt aihepiiri lukea, mutta näin puoliväliin päässeenä täytyy sanoa, että harvoin dekkarissa on näin yhteiskunnallistakin otetta samalla, vaikkakin todella rankasta aiheesta. Mutta palaan tähän vielä tällä viikolla!

Kommentit

  1. Myyrä on ihana ja rakastettava. <3 Minä luulen, että meillä me vanhemmat pidämme Myyrän lempeästä nostalgiasta hieman lapsia enemmän, mutta kyllä hekin Myyrää ihailevat. Viime viikonloppuna Lapsimessuilla (huh sitä ruuhkaa!) kohtasimme Myyrän aivan sattumalta ja tuo pieni tapaaminen jäi lastemme mieleen yhtenä messujen parhaimmista asioista.

    VastaaPoista
  2. Katja: No jos ihan tarkkoja ollaan, taitaa se kovin Myyräkuume olla edelleen allekirjoittaneella, vaikka lapsetkin tykkäävät, mutta silti ;)

    Voin vain kuvitella sen ryysiksen määrän, mikä messuilla on ollut, mutta Myyrän kohtaaminen olisi jo sen väärti ;)

    VastaaPoista
  3. Lapsena Myyrä ei ollut tuttu minulle, mutta nyt omalle lapselleni on.
    Sen vuoksi minulle lienee syntynyt paljon kriittisempi kuva Myyrästä. Jotenkin ensimmäinen sana, mikä Myyrästä tulee mieleen on "psykedeelinen". Kirjoissa ja piirrosseikkailuissa on toki hyviä asioita (esim. just kierrättämisen ajatus), mutta kokonaisuudessaan minä aikuisena koen sen hajanaisen sekavan sairaaksikin paikoitellen. Etenkin se piirrospätkä, jossa Myyrästä tulee kuuluisa.

    Lapseni kuitenkin pitää Myyrästä. Enkä näe sitä niin pahana, että se pitäisi kieltää (niin pahana näen esim. Pokemon-jutut). Ja miehelläni on Myyrään paljon nostalgisempi ja lempeämpi suhtautuminen, mutta hänelle taas Myyrä on lapsuudesta asti tuttu.

    VastaaPoista
  4. Lapsena Myyrä oli minulle vähän tuttu, mutta Jurille se oli tosi kova juttu. Hyvin rimmasi, heh. Hän rakastaa vieläkin Myyrää ja osti mulle viime synttäripäivänä mm. Myyda dvd-boxin. Myönnän, että on vieläkin katsomatta. :P

    VastaaPoista
  5. Meillä oli lapsena yksi Myyrä-kirja, jonka muistan aika hyvin, muttei se mikään suurin suosikki ollut. Stella oli parivuotiaana aivan hulluna Myyrä-animaatioihin ja nyt Danikin tykkää katsoa niitä telkkarista, ei vain yhtä intohimoisesti. Ne ovat minusta kyllä aika mainioita ja piirrosjälki on tietenkin piristävän retroa!

    Noita pidempiä myyräkirjoja on Stellan kanssa joskus luettu ihan hyvällä menestyksellä, mutta ei niistä Stellallekaan ole suursuosikkeja muodostunut. Molempien kanssa on luettu uudempia pikkulasten pahvisivuisia kirjoja Myyrän vuodenajoista ja ne ovat kyllä uponneet aika hyvin.

    Prahan matkalta osteltiin jonkin verran myyräkamaa, lähinnä palapeliä, pehmoa ja puuhahmoa. On se suloinen otus!

    VastaaPoista
  6. Hanna M.: Luulen, että jos minulla ei olisi omia "kultaisia muistoja" lapsuudesta Myyrän suhteen, en ehkä nyt suhtautuisi siihen tällaisella kiintymisellä ja nostalgialla ;)

    Hanna: Hyvin on riimit hallussa ;) Juu en minäkään, faniudestani huolimatta, kovin jaksa katsella Myyrä-leffoja, mutta lasten kanssa on ihana upota Myyrä-kirjojen maailmaan!

    Karoliina: Meilläkään ei Myyrä siis ole kuitenkaan mikään lasten suosikki, vaikka tykkäävät kovasti Myyrä-kirjoista. Taitaa mennä ne suosikit sinne Disneyn hahmojen puolelle, VAIKKA meillä ei juuri lueta Disneyn kirjoja ja elokuviakin joita ovat Disneylta toistaiseksi nähneet, on vain ne muutama. Mutta niin vaan Salama McQueen ja Buz Lightyear innostavat;)

    VastaaPoista
  7. On kyllä niin totta, että lapsuuden suosikkeja katselee jotenkin ruusunpunaisten nostalgialasien läpi. Mutta silti Myyrä on aika ihana <3

    VastaaPoista
  8. Tuollainen pitkäaikainen myyräkuume on onneksi kovin positiivinen tauti. Itse jäin miettimään, syntyiköhän myyräilmiö filmien vai kirjojen ympärille alkujaan. Tsekeissä on tehty jostain syystä valtavat määrät ihania animaatioitakin. Tehdäänköhän edelleen ja olikohan se myyrä edes tsekkiläinen? ; )

    VastaaPoista
  9. liinu: Totta ;) Tuo pätee muuten monen maunkin suhteen, oi miten ne jotkut jutut maistuivatkin makealla juuri lapsuudessa! Mutta nostalgian havinasta huolimatta, on se aika söpöinen tuo Myyrä yhä ;)

    Joana: Luulisin, että se Myyrä-buumi on alkanut ehkä enemmän noiden elokuvien myötä, niitähän on useita kymmeniä, jos olen oikein ymmärtänyt. Juuri eilen mietinkin, että voisi ostaa kyllä omaankin hyllyyn yhden elokuvan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)