Maikki Harjanne: Mintun eläinkirja
Kustantaja: Otava 1990
Pojat saivat meidän kummipoikien vanhan ihanan Minttu-kirjan, Mintun eläinkirja. Kirja onkin ollut meidän poikien yksi iltasatusuosikki, sillä eläimet kiinnostavat nyt kovasti. Tuttujen kotieläinten lisäksi esikoista kiehtoo metsäneläimet ja kuopusta puolestaan juuri ne, mitkä aiheuttavat äidissä puistatuksia, eli hämähäkit ja muut pienet ötökät.
Mintun eläinkirjassa onkin kaikenlaisia eläimiä, isoista pieniin! Lemmikkieläin voi olla muukin kuin kissa tai koira. Se voi olla vaikkapa käärme, kultakala tai kilpikonna. Eläinrakas Minttu ei raski herättää pyykkikorissa nukkuvaa kissaa ja tyynyn alla nukkuu ihana luppakorvakani. Mutta mitäs lehmä ja lammas tekevät sohvalla?
Minttu-kirjojen ihana, sinällään yksinkertainen kuvitus on lämminhenkistä ja kotoista.
Kaikista suurimmat hihitykset kuitenkin aiheuttivat mielikuvituseläimet, joista äidin suosikki on ehdottomasti pölykkä ja esikoisen puolestaan löyhy. Entäpä oletteko kuulleet vapiaisesta tai läpsästä?
Minttu-kirjoissa on ihanaa nostalgiaa, joka tuo oman lapsuuden mieleen. Tätä Minttu-kirjaa en ole enää lukenut, sillä sen ilmetyessä olen ollut jo teini-ikäinen, mutta vanhemmat Minttu-kirjat ovat vieläkin osa rakkaita lukumuistojani.
Lopuksi pakko vähän hehkuttaa tulevia juttuja, sillä luvun alla on nyt sekä tulossa niin monia hienoja kirjoja, joita odotan innolla pääseväni jakamaan kanssanne. On ruokamatkaa Intiaan, yhteiskunnallista sarjakuvaa, selvitellään Rouva Mallamudin tapausta sekä tietenkin kaiken tuon joukossa muutama romaanikin. Lisäksi luvassa musiikkiaiheinen postaus, sillä vaikka en lähtenyt mukaan musahaasteeseen, haluan tuoda blogiini kolme kovaa kotimaista mies-artistia/kokoonpanoa, joiden musiikkia voisin kuunnella aamusta iltaan.
Meilläkin luetaan ahkerasti Minttuja. Kaipa niissä on jotain niin tavallista ja rehellistä, tuttua arkea, että lapset kiintyvät kirjoihin. Itse en lapsena tykännyt Mintuista ollenkaan, mutta nyt omien lasteni innostuksen myötä olen huomannut pitäväni Harjanteen kirjoista tavattoman paljon. :)
VastaaPoistaMinttu oli Aino-kirjojen ohella pienenä rakas. Eläinkirja ei tosin ole minulle tuttu, mutta vänkäri on kyllä alsuatavasti suosikkini noista ihanista mielikuvituseläimistä. :)
VastaaPoistaMinttuja ja Ainoja luettiin meillä innokkaasti. Tätä kirjaa meillä ei ole...
VastaaPoistaVoi ihanaa, nyt voin ajatella, että en olekaan laiska imuroija vaan olen mielikuvituseläinystävällinen, koska sänkyni alla on usein pölyköitä!
VastaaPoistaSusa, sinua odottaa yllätys blogissani!
VastaaPoistaPöllykkä oli vallan sympaattinen otus!
VastaaPoistaKatja: Mintuissa on jotain sellaista suomalaiseen arkeen tuttua luonnollisuutta, mikä puhuttelee minua näin aikuisenakin.
VastaaPoistalinnea: Oi, Aino-kirjatkin ovat hurmaavia!
Leena: Meillä ei ole ennestään tallessa mitään Minttuja tai Ainoja, siksikin oli ihanaa saada tämä ystäviltä!
Lukutoukka: Nimenomaan, eihän sitä nyt voi selvästikin harvinaisia pölyköitä tuhota, joten parempi pitää imuri kaapissa ;
Amma: Kiitos ylläristä ;)
Nafisan: Hih, eikö olekin!!