torstai 29. maaliskuuta 2012

Chevy Stevens: Kadonnut

Chevy Stevens: Kadonnut
Kustantaja: Bazar 2012
Alkuteos: Still Missing 2010
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Sivuja: 362

Kaikki tuntui tapahtuvan hidastettuna. Tunsin aseen hiertävän selkärankaani, kun hän työnsi minua sillä eteenpäin. Hän patisti minut ulos ovesta ja alas portaita pientä sävelmää hyräillen. Kävellessämme hänen autolleen hän kuiskasi korvaani:
"Ota rauhallisesti. Teet täsmälleen niin kuin minä sanon, että kaikki menee hyvin. Ja muista hymyillä."

Eräänä kauniina elokuisena sunnuntaina kiinteistövälittäjä Annie O'Sullivan on jo lopettelemassa asuntonäyttöään, kun pihaan ajaakin vielä pakettiauto. Aurinkoisesti hymyilevä mies pahoittelee olevansa myöhässä, mutta toivoisi vielä kovasti näyttöä. Hetken mietittyään Annie päättää hoitaa vielä näytön, vaikka mielessä siintää jo sovittu illallinen poikaystävän Luken kanssa. Ennen kuin Annie on edes kunnolla päässyt esittelemään taloa, tuntee hän aseen selässään ja tulee tempaistuksi tapahtumaketjuun, jollaisesta moni näkee painajaisia. Tuntematon mies sieppaa hänet, kuljettaa syrjäiseen vuoristomökkiin jota selvästi on valmisteltu huolella jollekin vankilaksi. Ja se joku on Annie.

Vähitellen Annielle käy selväksi, että mies, Friikki on seurannut häntä jo pidemmän aikaa. Friikki tuntuu tietävän myös Annien menneisyydestä kipeitä asioita, joista Annie ei haluaisi puhua, kenellekään. Friikillä on sairaita pakkomielteitä, joita hän toteuttaa Annieen häikäilemättä. Hän kontrolloi Annieta kuin nukkea määräämällä mihin Annie pukeutuu, milloin käy wc:ssä tai mitä hän puhuu. Pahinta kuitenkin ovat hetket, kun hän kerta toisensa jälkeen raiskaa Annien. Selviytymishaluinen Annie alkaa muistella kaikkia katsomiaan rikossarjoja ja profiloida mielessään Friikkiä, jotta pystyisi paremmin pitämään itsensä hengissä hänen armoilla. Vähitellen Annielle käy kuitenkin selväksi, ettei mies ole aikeissa tappaa häntä vaan hänellä on tyystin toisenlaisia suunnitelmia. Suunnitelmia, jotka vievät Annien yhä syvemmälle väkivallan ja riiston maailmaan. Päivät vaihtuvat viikoiksi ja lopulta kuukausiksi, eikä painajaiselle näy loppua. Kaiken epätodellisen keskellä Annie saa hetkittäin lohtua kirjoista, joita hän joutuu lukemaan Friikille. Mitä pidemmälle aika kuluu, alkaa Annie hetkittäin tuntea jopa pientä sääliä Friikkiä kohtaan hänen kertoessaan omasta elämästään. Mutta Annie ei hetkeksikään unohda, että hänet on kaapattu kylmäverisesti keskelle kauheinta painajaista, josta hän tahtoo pois. Kadonnut on psykologinen trilleri, jossa keskiössä on niin kaapatun naisen mielenmaisema pahimman painajaisen keskellä kuin sen jälkeenkin, sekä sairaan psykopaatin luoma maailma pienessä vuoristomökissä. En koe hirveästi spoilaavani, jos kerron, että heti kirjan ensimmäisestä lauseesta käy ilmi, että Annie kertoo tarinaansa psykiatrin vastaanotolla. Näin ollen Kadonnut on myös eräänlainen selviytymistarina.

Odotin kovasti tätä kirjaa, sillä trillereiden ystävänä kirjan aihepiiri tuntui erittäin lupaavalta. Mutta...voi että. Jokin alkoi tökkimään jo muutaman kymmenen sivua luettuani. Vaikka Annie sanoo jo ensimmäisen luvun alkupuolella: " Ja ai niin, yksi juttu vielä, jos se sinua mietityttää. Ei. En minä aina ollut näin kauhea", siitä huolimatta en vain päässyt kunnolla sinuiksi hänen kanssaan. Annien puhe vilisee oikeasti vähän väliä helvettiä, kusipäätä, paskaa jms. Oletan, että kirjailijalla on ollut ajatus sillä ilmentää hänen traumaattista mieltään ja ahdistusta, mutta jotenkin koen että vähempikin olisi riittänyt. En tarkoita, etteikö kirjoissa saa olla kiroilua, vaan korostan sitä, miten ja missä asiayhteyksissä käytetään. Toisaalta Annie puhuu välillä muutenkin esimerkiksi Friikille sanoin, jotka sopisivat minusta enemmän teinin kuin kolmekymppisen kiinteistövälittäjän suuhun. Parhaimmillaan yhdellä sivulla Annien puheessa ja ajatuksissa on kolme helvettiä tehokeinoina. Esimerkiksi tässä se on ihan luonteva tehosana: "Se alkoi kylvettämisellä - oliko se hänen versionsa esileikistä? - ja muuttui myöhemmin rajuksi. Mitä helvettiä se oikein tarkoitti?" Kun taas sitten seuraavissa se tuntuu tyystin turhalta: " Etenkin kun Christina ja Tamara tienasivat hirveitä summia, niin kuin äiti muisti muistuttaa, ja helvetti sentään, minäkin halusin hienon auton." Tai: " Minulle tuli tietysti heti mieleen, että voisin muuttaa, mutta minä helvetti sentään rakastan sitä taloa." En tiedä, onko kirjailija halunnut esittää Annien tällaisena vai onko kyse enemmän englannin kielen ja suomen kielen sävyeroista. Kuitenkin tämän takia Annie jäi jotenkin etäiseksi. Vaikka toki monin paikoin kun hän juttelee psykiatrilleen, kaapatun naisen trauma tulee esille uskottavana ja väkevänä.

Mutta, sitten siihen toiseen muttaan. Sen sijaan, että kirjailija olisi keskittynyt menemään syvemmälle traumatisoituneen naisen mieleen ja ennen kaikkea eheytymiseen, tilalla tuleekin vielä uusi jännityskuvio, joka huipentuu lopulta kieltämättä hieman yliampuvaan ratkaisuun. Positiivista toki on, etten etukäteen osannut arvata kyseistä juonenhaaraa. Kirjaa on kehuttu kovasti ulkomaisissa arvosteluissa, mutta minun on omaksikin harmikseni todettava, että en lämmennyt tälle kovin paljoa. Odotin niin paljon, mutta lukukokemus  värittyi liikaa ärsytyksellä noiden mainitsemieni asioiden takia, ja siksi jäi aika latteaksi. Kirjan teemat sinällään ovat isoja: on kidnappausta, murhaa, raiskausta, insestiä ja muutama muukin asia, joista en voi kertoa koska samalla spoilaisin. Vaikka annan lukukokemukselleni pisteitä vain kahden verran, kannattaa kurkata ulkomaisia arvioita, sillä vaikka tämä ei ollut minun kirja, se on ollut monen muun.

2/5

11 kommenttia:

  1. Välillä on hyvä lukea kirjoja, jotka eivät niin sytytä, sillä silloin paremmin toimivat kirjat maistuvat makeammalle. Harmi, että teos oli lopulta yliampuva, vaikka sellaista ei osaisi ennalta-arvata. Harvemmin toisaalta lukiessaan miettii, että tämä varmaan loppuu täysin käsittämättömän yliampuvaan ratkaisuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ne neljän ja viiden tähden kirjatkin alkaisivat turruttaa, jos kaikki olisi aina sitä samaa tasoa. Toki nyt lasku viiden tähden Paluu Rivertonista tähän tuntuu suurelta ;)

      Se tietty ns. toinen juonikuvio tässä on sellainen, että osa siitä varmasti pitääkin ja onhan siinä tiettyä kivaa "jippoa", mutta jotenkin olin jo niin väsynyt noihin mainitsemiini asioihin, että se tuntui jotenkin hölmöltä..

      Poista
  2. Jännä miten mielipiteet menevät ihan ristiin :) Minulle nimittäin kirja parani kun päästiin siihen tokaan osaan ja pois vankimökistä! Muutenkin tykkäsin tästä kyllä enemmän ja tekisi mieli hankkia Stevensin seuraava enkunkielisenä luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on tykätty paljonkin ulkomailla, joten varmasti tässä kirjassa on omat ansionsa ja moni tykkääkin. Minuakin kiinnostaisi lukea kyllä alkukielisenä Stevensiltä jotain muuta.

      Poista
  3. Susa, minulle tuli mieleen se, kun luin ja toin blogiini Simon Beckettin Multiin kätketyt. Totesin sen niin naurettavaksi, että oli pakko googlata kirjailija ja hitsi!, hän on hirveän suosittu ja miljoonapainoksia etc. Miten ihmeessä minua voisi pelottaa oletettu murhaaja, joka muistuttaa nummille eksynyttä Rölli-peikkoa;-) Ja muutenkin. Siinä kirjassa olivat hyvää vain kauniit kannet, mikä on yleensä harvinaista dekkarille.

    Tätä kirjaa minä en lukisi.

    Hanna, elämä on lyhyt ja sitten se on ohi. Minä aion tuhlata yhä vähemmän aikaa kirjoille, jotka eivät sytytä minussa mitään.

    Minulla on menossa nyt vetävä dekkari, jota olinkin jo ehtinyt kaivata, joten taidanpa kömpiä hyvin aikaisin sänkyyn. R. on valmennuksessa, mutta huomisesta viikon lomalla, josta alku minulle, loppu MM-kisoille.

    Mukavaa viikonloppua sinulle! Minä oikein pelkään facebookia nykyään;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se välillä menee joidenkin kirjojen kohdalla, että toiset tykkää tosi paljon ja toisilla meinaa jäädä kesken.

      Hmm....mitähän vetävää dekkaria luet?

      No sanoppa muuta tuon Facebookin kanssa, harva se päivä siellä on joku kohta muuttunut ja yleensä käyttäjävastaiseksi!

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Minä kiinnostuin tästä aikanaan niiden kehuvien ulkkariarvioiden takia, mutta tämä arviosi sai nyt vähän mietteliääksi. Ehkä kirja pitäisi ainakin lukea englanniksi. Tai sitten vain jättää lukematta, kun eihän nämä jännärit muutenkaan ole ominta aluettani.

    Kiitos kuitenkin "esilukijana" toimimisesta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kokeilemaan englanniksi, tosin kun tämä ei sun genreä muutenkaan ole, niin.....;)

      Poista
  6. Bongasin tämän IS:n lehdessä, ja oletin että saattaa tuntua mukavalukuiselta.. mutta kävi samallalailla.. Oli niin häiritsevää lukea noita kirosanoja, heti pisti silmään kirjoitustyyli. Eipä tarvinnut paljoa lukea, kun jätin sen kesken.

    Kirjailijan esittelyssähän oli se, että nainen oli myynyt talonsa saadakseen tämän julkaistua. Otti aikamoisen riskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa niin paljon, kun jotenkin odotin tältä paljon enemmän. Toisaalta kyllähän tämä varmaan omat lukijansa löytää, mutta minuun ei kyllä uponnut.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)