Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Vieraan turva
Kustantaja. Otava 2010 ( 1. painos 1983)
Alkuteos: The Comfort of Strangers
Suomentanut: Marja Alopaeus
Sivuja. 138

Matkustaminen on brutaalia. Se pakottaa ihmisen luottamaan vieraisiin ja kadottamaan näköpiiristään tuon kaiken kodin ja ystävien tutun turvan. Ihminen on lakkaamatta poissa tasapainosta. Mikään ei ole hänen paitsi olennaisuudet - ilma, uni, unet, meri, taivas - kaikki mikä viittaa ikuiseen tai siihen mitä me siitä kuvittelemme. 

Cesare Pavese

Aikuisiällä toisensa löytäneiden, Maryn ja Colinin liitto on alkuhuuman jälkeen saapunut siihen pisteeseen, että kaikki on liiankin tuttua ja turvallista. Toisaalta kaikki se tuttuus ja rutiinit ovat heille rakkaita ja ihanan lohdullisia, mutta kuitenkin jotain on jo hiipinyt heidän suhteeseensa. He päättävätkin lähteä lomalle Venetsiaan, hakemaan jotain uutta ja piristävää suhteeseensa. Loma alkaa kuitenkin heti mykkäkoulun merkeissä. Lopulta mutkaton yhteiselo taas löytää tutut uomansa ja he pääsevät hotellihuoneesta kiertelemään pieniä mutkaisia katuja ja etsimään hyviä ruokapaikkoja. Tietyt loman suunnittelemattomuuden tuomat käänteet meinaavat koetella heitä, mutta urheana he muistuttavat, että nythän ollaan lomalla. Niinpä he päätyvät eräänä iltana niin eksyksiin ilman karttaa, että heitä odottaa yö taivasalla tutun hotellin sijaan. He törmäävät myös merkilliseen muukalaiseen, Robertiin, joka tuntuu heti ottavan suorastaan liiankin itsevarmasti isännän roolin. Robert kutsuu heidät luokseen kotiinsa, jossa heitä odottaakin Robertin vaimo Caroline. Carolinen kipuisa olemus herättää Maryssa ja Colinissa ihmetystä. Lopulta he saavat huomata, että se lienee ihmetyksen aiheista pienin.

" Muista..." Caroline sanoi Colinille mutta lauseen loppu katkesi kun Robert sulki oven. Heidän laskeutuessaan ensimmäistä porrasvartta kuului terävä ääni joka, kuten Mary sittemmin sanoi, saattoi yhtä hyvin aiheutua jonkin esineen putoamisesta kuin läimäytyksestä naamaan.

Hyvin omituisia käänteitä saanut vierailu jää pyörimään heidän molempien mieleen ja alkaa selvästi jo ojennella mustia lonkeroitaan heidän mieliensä syövereissä. Robertin ja Carolinen selvästi väkivaltaisiakin piirteitä omaava suhde pelottaa ja toisaalta kiehtookin heitä ainakin ajatuksen tasolla. Niinpä he päätyvät lopulta uudestaan vieraaksi tuohon taloon, jonka seinien sisällä ei enää mikään tuttu ja turvallinen ole itsestäänselvää.

Kyllä en pahoittanut mieltäni tämänkään McEwanin teoksen kanssa! Ainoastaan päivittämättä jäänyt suomennos kyllä pisti silmään läpi kirjan ja vähän meinasi harmittaa. Runsaat pilkkujen puuttumiset rytmittivät ikävästi väärin lauseita sekä hieman omituiset sanajärjestyksekin ihmetyttivät. Alkuperäinen painos on vuodelta -83. Sivuja kirjassa on vain 138, mutta niinpä vain McEwan on taas onnistunut luomaan puistattavan puhuttelevan tarinan siihen määrään. Pääteemana on kahden aikuisen ihmisen jo hieman liiankin tutuksi ja turvalliseksi käyneen parisuhteen dynamiikka, kun takaraivossa kuitenkin selvästi kytee toive jostain, joka herättäisi heidät kunnolla. Mutta koska Ian McEwan on Ian McEwan, on herätys sitten lopulta aikamoinen. Rinnalla kulkee myös teemat väkivaltaisuudesta, alistamisesta, mitkä eivät todellakaan ole keveitä teemoja. Siksi en tätä ihan jokaiselle lukijalle suosittelisi. Vieraan turva on kirjaimellisesti kamalan hyvä, muttei ihan parasta McEwania ja lisäksi vielä se, että ylipäätään aloin kiinnittää huomiota huonohkoon suomennokseen, vei hieman sitä keskittymistä muualle ja siksi en ihan viittä pistettä tälle aina. Ehdotonta McEwan fanien lukemista kyllä, ja tästä on hyvä pian jatkaa seuraavaan McEwaniin, joka minulla taitaakin olla vihdoin Ikuinen rakkaus.

4/5

Viimeisimpänä tästä on kirjablogistaniassa tainnut kirjoitella Paula, jonka jutun lopusta löytyykin monia linkkejä muihin arvosteluihin!

Kommentit

  1. Minä olen kolmen McEwanin jälkeen jo lähes fanaattinen. Kaikki lukemani hänen kirjaansa ovat olleet upeita, Ikuinen rakkaus tähän mennessä ehkä paras. Seuraavaksi voisinkin lukea tämän Vieraan turvan, kun se jo valmiiksi hyllyssäkin odottelee. Tuollaiset pilkkujen puuttumiset yms kyllä saavat toisinaan hermot kiristymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta! Minulla on ihan sama tunne ;) Tämä taitaa olla jo minun neljäs McEwan eikä yksikään ole tuottanut pettymystä! Tässä kyllä tuo huono käännös vähän harmitti, mutta sehän ei ole kirjailijan vika ;)

      Poista
  2. Kiitos linkityksestä, Susa! <3

    Tässä oli jotakin samaa utuista unenomaisuutta kuin Sementtipuutarhassa. Tämä ei kuitenkaan ole jäänyt minulle samalla tavoin mieleen kuin Sementtipuutarha. McEwania kuitenkin jatkan taas ehdottomasti lisää jossakin vaiheessa. Luin vasta hänestä hyvän henkilöjutunkin (en vain muista mistä - jostain naistenlehdestä ehkä?). Kiinnostava tyyppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sementtipuutarha oli jotenkin sellainen karmivampi, vaikkakin vaikuttavia molemmat kyllä. Minä suunnittelen seuraavaksi sitä Ikuista rakkautta.

      Poista
  3. Mulla tämä on jo kirjahyllyssä odottamassa (on tosin ollut jo aika pitkään...). Olen lukenut tästä sekä kiittäviä että vähemmän kiittäviä arvioita ja taisipa joku mulle ihan suoraan sanoa, ettei kirjaa kannata lukea. Ehkä siinä viitattiin mainitsemiisi väkivaltaan ja alistamiseen. Minä olen kyllä tykännyt kaikista lukemistani McEwaneista ja aion tämänkin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä kannattaa lukea kun muistakin lukemistasi McEwaneista olet pitänyt. Vaikka tässä on sitä alistamista jne, minusta eniten keskiössä kuitenkin on pariskunta, joka hakee eloonsa jotain uutta ja vierasta..

      Poista
  4. Minä luin tämän kesällä (koetan ehtiä blogata jossain välissä) ja kirja kyllä ravisteli ja se on kiinnostava monin tavoin, muttei ollut "minun kirjani" samalla tavalla kuin esim. Rannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rannalla oli minunkin makuun vielä enemmän kuin tämä, mutta kyllä tämäkin McEwan teki vaikutuksen. Odottelen innolla sinun postausta tästä kirjasta!

      Poista
  5. Jostain syystä olen viime aikoina törmännyt perheväkivaltaa sisältäviin teoksiin, eikä teema kyllä mitenkään enää kiinnosta. Laitan kirjailijan muistiin, sillä noin periaatteessa vaikuttaa mielenkiintoiselta. On niin monia joita en ole vielä lukenut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon kyllä kieltämättä on tämän teeman kirjoja eri näkökulmista tarjolla. Tarpeeksi monta luettuaan kyllä jossain vaiheessa se alkaa vähän tökkimään.

      Poista
  6. Minua ihan suututtaa, kun jostain syystä McEwan on minulle sellainen kirjailija, etten koskaan tahdo löytää aikaa hänelle, vaikka Rannalla oli niin mieletön kirja. Sementtipuutarha taas liian ällö, mutta silti haluan lukea tämänkin, joka lienee tosiaan raadollinen yhtä lailla.

    Minun pitäisi kai järjestää joku McEwan-viikko tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä olisi teemaviikko sulle selvästi ;)

      Poista
  7. Nauhoitin muuten juuri tämän leffana. Saas nähdä, kumpi tulee lopulta ensin koettua. :)

    VastaaPoista
  8. Kauheaa, tämä on jäänyt minulta väliin! Siis tämä on niin mestarillinen teos, että luen ensi tilassa uudelleen. Ja olet aivan oikeassa: Tätä ei voi suositella kaikille. R. piti tätä rankkana;-) Ihan tosissani sanon kuitenkin, älä katso tämän filmin traileria, minä en voinut tietää...Voin lukea mitä vain, mutta en katsoa.

    Olen pitänyt kaikista muista McEwaneista todella paljon, mutta Poltteessa oli sitä fysiikkaa liikaa...minulle. McEwan on vielä vailla Nobelia, yrittikö hän Poltteella liikaa eli tähtäin oli huipulla ja tuli liikaa yrittämisen makua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katson monenlaisia leffoja, mutta jotenkin pystyn kirjana lukemaan paljon karmeampia mitä sitten katsomaan leffana. Tämän taidan jättää väliin ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)