E L James: Sidottu

E L James: Fifty Shades Sidottu
Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: Fifty Shades of Grey (2011)
Suomentanut: Riie Heikkilä
Sivuja: 585

Ja niin, minä en saa koskettaa häntä. Se oli arvattavissa. Entä sitten nämä typerät säännöt... Ei, minä en missään nimessä voi mennä mukaan tällaiseen. Lasken pääni käsiini. Ihmissuhteet eivät toimi tällä tavalla. Olen niin uupunut, että minun on pakko nukkua. Ruumiini on läpikäynyt niin valtavan fyysisen hullunmyllyn viimeisen vuorokauden aikana, että olen nukahtaa istualleni. Ja henkinen puoli taas... huh, koko juttu on kerta kaikkiaan liikaa. Josén sanoin: olen aivan hajalla. Ehkä aamulla tajuan vihdoin, että tämä ei olekaan pelkkä huono vitsi.

Nuori, kokematon Anastasia Steele tutustuu sattumalta itseään melkein kymmenen vuotta vanhempaan miljonääriin, Christian Greyhyn ja jo ensi kohtaamisesta lähtien heidän välillään on tiettyä kemiaa, sähköä. Kirjallisuutta opiskeleva Anastasia ei ole edennyt vielä suudelmia pidemmälle miesten kanssa siinä missä kokeneella Christianilla on sangen omalaatuiset mieltymykset seksissä. Vaikka Ana tajuaa hyvin pian, että syvempi tuttavuus Christianin kanssa voi viedä hänet pelottaviinkin ulottuvuuksiin, hän ei kykene estämäänkään itseään. Christianin herättämät voimakkaat fyysiset tunteet ovat hänelle jotain tyystin uutta; pelottavaa mutta toisaalta niin ihanaa. Pikku hiljaa Ana huomaa olevansa yhä syvemmällä Christianin hämmentävässä maailmassa. Kun Christian tekee hänelle erikoisen ehdotuksen, alkupöyristyksen jälkeen Ana huomaakin uusia piirteitä myös itsestään...

" Tämä omistussuhdeasia on pelkkää sanahelinää ja liittyy tottelemisen periaatteeseen. Termin tarkoitus on saada sinut oikeanlaiseen mielentilaan ja ymmärtämään, mikä minun roolini on. Haluan sinun ymmärtävän että sillä hetkellä, kun ylität kynnykseni palvelijan roolissa, voin tehdä sinulle mitä tahdon. Sinun on hyväksyttävä se mielihyvin. Siksi sinun on luotettava minuun. Minä nain sinua milloin ja miten haluan - ja paikan valitsen minä. Kuritan sinua, koska tulet tekemään virheitä. Koulutan sinut miellyttämään minua."

Ana haaveilee rakkaudesta, kukista ja romantiikasta, vaikka tunteekin outoa viehtymystä SMS:n. Christian kantaa kuitenkin sisimmässään niin kovia traumoja menneestä, ettei hän kykene sellaiseen suhteeseen, jota voisi pitää edes kutakuinkin normaalina tasa-arvoisena parisuhteena. Kaiken kontrollifriikkeyden ja suorastaan sairaalloisen dominoivan puolensa takana Christian kuitenkin kokee Anaa kohtaa tunteita, jotka ovat hänellekin uusia. Hämmentyneinä he kokeilevat intohimojensa ja tunteidensa rajoja. Mutta onko Christianin outo maailma Analle liikaa, vaikka mitä enemmän he viettävät aikaa yhdessä, sitä enemmän hän huomaa Christianissa niitäkin puolia, miksi hän rakastaa häntä.

Nyt sitten siihen, minkä tiedän kiinnostavan teitä monia lukijoita itse kirjan tapahtumia enemmän, eli mitä minä pidin kirjasta! Fifty Shades-trilogia on aiheuttanut meillä Suomessakin aika yllättävän voimakkaan kirjallisen ilmiön. Alunperin Twilight -sarjan pääparin Bellan ja Edwardin tarinan fanfictioksi tarkoitettu kertomus päätyikin kustantajalle ja lopulta suoranaiseksi jätti-ilmiöksi maailmalla ja pienemmässä mittakaavassa meilläkin. Miten tässä näin kävi, voisi kai kysyä. Ulkomaisia arvosteluja en ole lukenut yhtään, mutta kotimaisia useammankin. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että kirjasarja on jopa lytätty maanrakoon, kuka nyt tuollaista soopaa kehtaa lukea! Kuitenkin niin vain trilogian osat keikkuvat myydyimpien pokkareiden listoilla ja kirjastossa jonotetaan niitä ahkerasti lainaan. Kyllä, huomaatte varmaan, etten ole vieläkään päässyt itse asiaan ;) Mutta ei päässeet Ana ja Christiankaan kuin reilun sadan sivun jälkeen. Fifty Shadesia on kauhisteltu, moitittu. Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että joku, nainen vieläpä, uskaltaa kirjoittaa suoranaisesti pornoa! Ja entäs sitten sekin, kun ei kuulema osaa kuitenkaan kirjalliselta kannalta ajatellen edes kirjoittaa sujuvasti vaan teksti on huonoa, epäuskottavaakin? Ja nyt, nyt sitten siihen asiaan:

Kyllä, ainakaan Fifty shadesin ensimmäinen osa ei todellakaan loista kirjallisella sujuvuudellaan, päinvastoin. Dialogi on monin paikoin oikeastaan naurettavan tönkköä ja kliseistä, "oih, voih, voi taivas, rakkaani, ooh! " Eniten alussa kuitenkin ärsytti se, kuinka melkein joka sivulla, jopa useampaankin kertaan toistuu se, miten Ana punastuu ja kuinka pitkät sormet Christianilla on. Todellakin, kyllä kävi selväksi nämä kaksi asiaa. Tämä ärsytti jopa niin paljon, että meinasin jättää lukemisen siihen. Olin kuitenkin tullut luvanneeksi puolijulkisesti, että luen ainakin tämän ensimmäisen kirjan, koska haluan sukeltaa syvemmällä tuohon ilmiöön, jonka kirja on luonut. Halusin selvittää, mikä kirjassa on kenties se jippo, joka saa lukijan toinen toisensa jälkeen innostumaan kirjasta. Koska ns. lähtökohdat jotka monien arvostelun kautta olin mieleeni jo iskostanut, todellakin saivat minut ihmettelemään kirjan suosiota: nuori, naiivi ja kokematon tyttö... vanhempi (mutta silti vielä nuori) miljonäärimies sadomasokistisine taipumuksineen. Maailmalla kirjasarja on saanut sangen leimaavan määritelmän, mum porn, ja kieltämättä sitäkinhän se tavallaan on. Voiko siis olla, että suosio perustuu vain ja ainoastaan siihen, että moni lukija syttyy juuri kirjan eroottisesta puolesta, välittämättä kirjallisesti heikohkosta tasosta? Ja jos näin olisi, mitä pahaa siinäkään olisi, ei kerrassaan mitään. Toisaalta lukukokemushan on hyvin subjektiivinen, ja siksi onkin mahdotonta ehkä tehdä mitään yleistystä sen suhteen, mikä Fifty Shadesissa kiehtoo. Siksi puhunkin nyt vain omasta puolestani, kuten yleensäkin kirja-arvosteluissani.

Tokihan se ensi alkuun sai minutkin punastelemaan, kun kirjassa päästiin siihen vaiheeseen, että alkoi toden teolla tapahtua. Pitkälle yli puolivälin tuntuikin, ettei kirjassa ole oikeastaan mitään syvyyttä. Ana oli henkilönä kieltämättä yllätys, sillä hän ei ollutkaan sellainen tahdoton tytön hupakko, kuten olin etukäteen kuvitellut. Päinvastoin, hän tajuaa itsekin miten vääristynyt Christianin maailma on ja toisaalta kuinka väärillä urilla hän itse on ollessaan mukana, mutta herännyt libido on järkeä vahvempi. Christian puolestaan tuntuu välillä suorastaan ärsyttävältä, melkein epäuskottavalta. Jatkuvat seksikohtaukset alkavat jossain välissä tuntua jo puuduttavilta, joskus todellakin vähemmän olisi enemmän. Kirjan puolivälin ylikin mennessä vielä ajattelin, että en oikeasti näe kirjassa mitään muuta kuin sen, että noin runsas ja rohkea seksi osana kirjaa viehättää. Olin aika varma, etten lue toistakaan osaa enää. Kuitenkin sitten tarinan edetessä alkaa tulla erityisesti Christianin persoonaan syvempiä juonia, joita alkaa väkisinkin kiinnostuneena pohtimaan. Mitä kaikkea hänelle on lapsena tapahtunut ja miksi hän on sellainen kuin on? Mikä on se asia, mitä hän ei uskalla kertoa Anallekaan? Nyt varmaan moni naurahtaa epäuskoisena, mutta niin vain loppupuolella tarinaa tunsin tiettyjä kaikuja Pretty Womanista Anan ja Christianin suhteen dynamiikassa. Ana on kuin maksullinen nainen, orja Christianille, joka puolestaan ei osaa avata tunteitaan. Mitä pidemmälle he menevät seksissä, sitä enemmän tulee tunteitakin mukaan, mutta mikään ei ole yksinkertaista. Anan mielenmaisema on oikeastaan aika kiinnostavaa luettavaa, kun hän pohtii heidän suhdettaan ja sitä, mitä itse todella haluaa.

Kun tarinasta riisuu kaikki ne ärsyttävätkin maneerit ja unohtaa kirjallisen näkökulman, sen sijaan keskittyy vain kahden hyvin erilaisen ihmisen todella erikoiseen suhteeseen, on Fifty shades mielestäni ihan kelpo lukukokemus. Miksi kaiken luetun pitäisi olla aina niin korkealentoista, laadukasta proosaa? Joku syyhän sillekin on, että harlekiiniromanit myyvät edelleen ja ihmisiä kiinnostaa paljon kaikki sinänsä ihan törkeätkin realitysarjat, jossa päästään tirkistelemään toisten elämään. Fifty shadesia ei pidä lukea liian otsa rypyssä ja analysoiden, vaan se on mielestäni nimenomaan viihteellistä, vähän kovempaa hömppää, jossa seksillä on keskeinen osa tarinassa. Ennen kaikkea se on minulle kuitenkin ilmiö. Ja siksi halusin yrittää sen lukea, vaikka tiesin etten tykkää tämän tyylisestä. Mikä muu kirja on saanut niin eri ikäiset ihmiset lukemaan viime aikoina kuin Fifty shades? Minkä muun kirjan lukijakuntaa on niin parikymppinen tyttö, nelikymppinen kotiäiti kuin viisikymppinen mieskin? Miksi kauhistellaan sitä, miten "luokatonta" kirjallisuutta ihmiset lukevat, sen sijaan että ihasteltaisiin sitä, kuinka moni vihdoin tarttuu johonkin kirjaan? Mitä sitten, vaikka sisältö onkin harlekiinitasoa, punastuttavaa erotiikkaa? Eikö se ole hienoa, että ihminen ylipäätään lukee ja saa siitä itselleen elämyksiä? Sen verran erityisesti Christianin taustat jäivät minua vaivaamaan, että pakko kai se on lukea se toinenkin osa ;)


3/5

Kommentit

  1. Kiitos kommenteistasi!
    Mä luin koko trilogian englanniksi. Yritin suomeksi, mutta jatkuva aah ja ooh tökki liikaa. Mielestäni oli siis parempi alkuperäiskielellään.

    Kakkosen mieleipidettäsi odottaen ;)

    Milka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut kakkosesta, nimenomaan käännöksestä, että se olisi oikeasti melkein kuin eri kirjailijan kirjoittama, huomattavasti parempi! Saas nähdä ;)

      Poista
  2. Minäkin luin kaikki kolme osaa englanniksi - tosin täytyy myöntää, että siinä kesti aika kauan ja välissä taisi olla muitakin kirjoja. Sen verran alkoi aina välillä pistämään vastaan.

    Taisin arvostelussanikin todeta jossain mainitun, että kirjailija on tähän kirjannut kaikki omat fantasiansa. Siltä se vaikuttikin. Fantasiat oli sitten ympätty yhteen jollain tarinan tapaiselle...

    No, jotain kai kuitenkin kertoo se, että luin koko trilogian. Eli ei se nyt niin hirvittävän kamala kuitenkaan ollut... vai olisiko se sittenkin ollut se tirkistelyn mahdollisuus, joka houkutti ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin tuli taukoja tässä kirjan alkuosassa, meni viikkokin etten lukenut yhtään. Puolivälin jälkeen luin sitten melkeinpä päivässä.

      No siis sinäpä sen sanoit! Väkisin tulee mieleen, että on kirjailijan omaa fantasiaa ainakin jossain määrin :D

      Poista
  3. Olipas tosiaan hauska lukea sinun ajatuksia tästä kohutusta kirjasta. Minun on vaikea ymmärtää tämän kohua, sillä kun olen näitä arviota lukenut, niin en itse keksi syytä kirjaan tarttua - paitsi se kohu. Ja eiköhän minulta tämä välistä jää,s illä Gabaldonin Muukalainen riitti kyllä taas hetkeksi täyttämään kaikki "harlekiini" - tarpeet, jos sellaisia edes oli... mutta kiva, että kirjoiti tästä! Ja pakko sanoa, että kyllä VÄHÄN jäi kiinnostamaan Christianin tausta, mutta ei niin paljon, että tosiaan lukisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sepä tässä kirjassa onkin, että tästä on tullut niin suuri ilmiö, ja moni tarttuu tähän ekaan siksi. Mutta sitten meneekin jännemmäksi, että miksi kuitenkin sitten jatko-osiakin myydään tiuhaan ;)

      Nimenomaan tuo Christianin tausta jäi kyllä sen verran vaivaamaan ja kiinnostamaan, että kakkosen luen.

      Poista
  4. Täytyy myöntää, että juuri se valtava kohu on herättänyt minulla kiinnostusta tämän kirjan lukemiseen. Sen verran kuitenkin lukenut arvosteluja, että pitää vielä miettiä, onko tämä sellainen kirja, jonka jaksan lukea. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehkä antaa pölyn ilmiön ympäriltä vähän lasketua ja sitten testailla, miten kirja uppoaa ;)

      Poista
  5. Susa, oikein raikas kirjoitus, kiitos! Mun on nyt ihan pakko sanoa, että nämä kirjat ovat minulla, mutta luen ne yksityiseen tarpeeseen;-) Tekstisi jälkeen on hieman vaikea perustella miksi, mutta sen verran luin tätä ekaa, että minusta ensinnäkin aika kevyttä kirjallisesti ja helmasyntini on se, että olen tietylle kevyelle allerginen. Rankka on mun laji. Toisaalta: Monissa kirjoissa on aivan liian vähän erotiikka ja/tai kunnon seksiä, joten sikäli olisin voinutkin lukea nämä blogiini, mutta odotan jotain huimaa, tasokasta kirjaa, jossa laatu korvaa määrän eli orgasmitkin ovat laadullisempia niin syvyydeltään, kestoltaan kuin myös kerroksellisuudeltaan. Toivon myös, että sen kirjan pariskunta on aikuinen nainen ja nuori poika...Niin...ja ennen kliimaksia älyllinen kohtaaminen sen kanssa, jota kohden veri kiehuu ja sitten hidasta erotikkaa kauan...

    Huippu, että teit tämän! Olen siis ihan tosissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pakko oli tehdä kun menin "julkisesti" lupaamaankin. No ei vaan kyllähän se oli se oma kiinnostus tähän ilmiöön, että mistä sitä nyt niin kouhkataan :)

      Se on kyllä ihan totta, että niissä paremmissakin romaaneissa voisi ihan hyvin olla joskus enemmän erotiikkaa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)