sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Jennifer Egan: Sydäntorni

Jennifer Egan: Sydäntorni
Kustantaja: Tammi 2013
Alkuteos: The Keep (2006)
Suomentanut: Heikki Karjalainen
Sivuja: 346

Kuolleiden ääniä, Davis sanoo hiljaa, ikään kuin ajatus tuottaisi sille tuskaa, ja jatkaa: Kaikki rakkaus, kaikki tuska, kaikki inhimilliset tunteet - enkä puhu nyt sun ja mun tunteista, veliseni, vaan kaikkien niiden jotka ovat joskus tallanneet tätä kaunista, vihreää palloa - miten ne voisivat muka kadota kun ihminen kuolee? Eivät ne voikaan, ne ovat liian suuria. Liian vahvoja, liian... pysyviä. Ne vain siirtyvät toiselle aaltopituudelle ihmiskorvien kuulumattomiin.

Poikamies Danny elää huoletonta elämää reissaten maailmalla vähän siellä sun täällä. Ei sitoutumisia, ei vain yhtä kiinteää osoitetta. Kun Danny saa lapsuudenystävältään Howardilta pyynnön matkustaa jonnekin Itä-Eurooppaan, mistä Howard on ostanut vanhan linnan ja aikoo restauroida sen, ei Dannya tarvitse kahta kertaa houkutella. Hän pakkaa matkalaukkunsa ja suuntaa kohti osoitetta, jota ei tiedä itsekään kunnolla. Howardilta linnan tarkempaa sijaintia udellessaan hän saa vain vastauksen, että sijainti ei ole Howardillekaan täysin selvä, sillä rajat liikkuvat täällä koko ajan...

Perille päästyään Danny on kuin tyystiin toisenlaiseen maailman astunut tutkimusmatkailija. Perillä odottaa oudosta lapsuudenystävästä jämptiksi bisnesmieheksi muuttunut Howard ja villin luonnon keskellä seisova valtava linna. Howardin lisäksi linnaa asuttaa hänen vaimonsa ja lapset, Howardin ilmiselvä kakkosmies Mick, nuori lastenhoitaja Nora sekä sekalainen sakki opiskelijoita, joita Howard hyödyntää linna-projektissaan. Kaiken keskellä kuitenkin kohoaa vanha torni, sydäntorni, jota asuttaa 98-vuotias paronitar Von Ausblinker. Iäkäs paronitar ei suostu poistumaan tornistaan ja aiheuttaakin Howardille päänvaivaa. Danny ei ole lainkaan varma, miksi Howard on kutsunut hänet sinne, mutta hänellä on epäilyksensä, jotka eivät ole niitä mukavimpia. Howard ei kuitenkaan ole ainoa, mikä askarruttaa Dannyn mieltä, sillä näky minkä hän näkee korkealla sydäntornin ikkunasta, ei jätä häntä rauhaan...

Kaikki tämä piirtyy tarinaksi paperille erään vangin, murhasta tuomitun Rayn toimesta, kun hän osallistuu kirjoituskurssille. Kirjoituskurssin pitäjä Holly kiinnostaa erityisesti Rayn tarinasta ja myös yksi vankitovereista haluaa saada kuulla, miten Dannylle käy. Osaa kuitenkin tuntuu kiinnostavan, mistä Ray on moisen tarinan keksinyt. Onko Ray todellisuudessa joku tarinan henkilöistä vai onko kaikki vain mielikuvituksen tuotetta? Mikään ei ole varmaa, paitsi se, että sydäntorni on paljastava salaisuudet niin sen muurien sisä- kuin ulkopuolella.

Jestas! Minulla on menossa todellakin nyt elämässäni ne kuuluisat ruuhkavuodet ja se on väkisin heijastunut lukemistahtiinikin. Ei pelkästään ajan vähyyden vuoksi, vaan myös näköjään lukemieni kirjojen vuoksi. Olen toki lukenut viime aikoinakin hyviä kirjoja, olenhan antanut korkeita pisteitäkin blogijutuissani ko. kirjoille. Kuitenkin se sellainen kirjallinen flow, tietty kipinä on puuttunut ja siksikin hyvältäkin tuntuva kirja on saattanut lojua yöpöydällä sangen pitkään. Jennifer Eganin Sydäntorni tempaisi minut niin totaalisesti maailmaansa, että luin sitä yhtä aikaa ahmien ja pidätellen, ettei se loppuisi liian pian. Kuljetin sitä mukaan töihin, että saan lukea bussissa istuessa, ruokatauolla. Sydäntorni on ihana sekoitus goottikauhun piirteitä, ihmissuhdesoppaa, vanhojen linnojen mystiikkaa. Sydäntorni on niin ovelasti ja hienosti kirjoitettu, että sitä lukiessa hengästyy innosta, vaikuttuu siitä miten juonenkäänteet hyppäävät yhtäkkiä ihan toisille urille. Sydäntornista muodostui minulle, uskallan jo todeta, varmasti yksiä tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia.

Olet jo melkein perillä. Sinua odottaa kokemus, jonka jälkeen palaat kotiin ainakin hiukan muuttuneena.

5/5

Kurkatkaa vaikka Morren ja Valkoisen kirahvin jutut kirjasta, molemmista löytyy linkkejä muihin blogeihin!


9 kommenttia:

  1. Arvostelusi vain vahvistaa sitä, minkä jo tiestinkin... tämä on pakko lukea ! Tykkäsin kovasti Eganin Aika suuresta hämäyksestä ja tämä kuulostaa vieläkin kiinnostavammalta.

    Mulla on sama juttu, ne ruuhkavuodet puskee päälle niin, että kirjan on oltava todella erityinen, jotta saan sen nopeasti luettua. Aika tuntuu menevän nykyään kaikkeen muuhun, mm. blogien lukemiseen ;) Mutta ei se mitään, kivaa ja kehittävää ( !? ) tämäkin. Ja laatu korvaa määrän, eikö ?

    Kivaa kesää sinne !

    VastaaPoista
  2. Juuri näin - minä olin ihan onnessani tätä lukiessani myös. Pitkästä aikaa sai oikein uppoutua ja antaa vain mennä :-)

    VastaaPoista
  3. Voi että, selvästi pakko lukea! Minulla on vielä Aika suuri hämäyskin lukematta, mutta haluan ehdottomasti lukea myös tämän. Upeasti ja tenhoavasti kirjoitat eivätkä suosituksesi ole tainneet mennä minulle aiemminkaan pieleen. Kiitos Susa ja ihana lukea huikeasta lukukokemuksesta!

    VastaaPoista
  4. Oli ihana lukea tämä, sait niin upean lukukokemuksen. Minäkin pidin kirjasta, sen yllätyksellisyydestä. Aika suuri hämäys odottaa hyllyssäni, huikeaa!

    VastaaPoista
  5. Lukulistalle menee ehdottomasti. Minulla on ollut juuri nyt vähän samanlainen lukuflow:n puute. Vetävää kirjaa (ehkäpä juuri tätä Sydäntornia) odotellessa.

    VastaaPoista
  6. Minä luen tätä parhaillaan, ja samoin fiiliksin, kirjaa ei meinaa malttaa laskea käsistä! Upea tarina, raikasta kielenkäyttöä, juuri sopivasti mysteeriä...

    VastaaPoista
  7. Lukuflow on ihana asia, jota tavoittelen myös tämän parissa - kun kirjan nyt postista saapuisi!

    VastaaPoista
  8. Menin myös täysin mukaan tähän - parempi kuin Aika suuri hämäys (eikä sekään todellakaan huono ole!). Kiva että sait niin hyvän lukufiiliksen tämän kanssa!

    VastaaPoista
  9. Luin Eganin edellisen (A Visit from the Goon Squad) ja olihan se hyvä, mutta ei noin mukaansa vievä kuin kuvaat tätä. Pitänee joskus lukea tämäkin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)