Marisha Pessl: Yönäytös

Marisha Pessl: Yönäytös
Kustantaja: Otava 2013
Alkuteos: Night Film (2013)
Suomentanut: Laura Beck
Sivuja: 725 (ennakkokappale)

  Tunsin miten se alkoi taas - miten synkkä pohjavirta kuljetti minua kohti Cordovaa. Minun pitäisi unohtaa yhä kihisevä raivoni häntä kohtaan - tässä oli mahdollisuus sovitukseen. Jos seuraisin taas hänen jälkiään ja pystyisin todistamaan että hän todellakin oli saalistaja - niin kuin olin tuntenut sisimmässäni - saattaisin saada takaisin kaiken sen mitä olin menettänyt. Ehkä en Cynthiaa, se olisi liikaa toivottu, mutta urani, maineeni, elämäni.
  Ja toisin kuin viisi vuotta sitten, minulla oli nyt johtolanka: Ashley.

Veteraanitoimittaja Scott McGrath tutki viisi vuotta sitten mysteerisen, suorastaan kuin savuna ilmaan haihtuneen elokuvaohjaajan, Stanislas Cordovan tapausta. Cordova oli tullut kuuluisaksi suorastaan kauhistuttavilla elokuvillaan, missä mentiin ihmismielin pimeimpiin syövereihin. Elokuvien ja Cordovan ympärille oli muodostunut suorastaan oma kultti, cordoviitit, joiden fanaattisuus tuntui saavan karmaiseviakin piirteitä. Eräässä televisiolähetyksessä Scott olikin  mennyt möläyttämään, että pitää Cordovaa mm. Charles Mansoniin verrattavana saalistajana. Tuo lipsahdus koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Scottille itselleen, sillä sen myötä alkoi hänen henkilökohtainen alamäkensä, jossa hän menetti niin työnsä kuin perheensäkin. Ex-vaimo Cynthia piti huolen siitä, ettei Scott päässyt näkemään liikaa heidän tytärtään Samia. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa Cordovan ympärille kietoutuvassa mysteerissä, jonka keskiöön Scott tempautui viisi vuotta myöhemmin, eräänä sateisena iltana lokakuun puolivälissä. Scottin iltalenkin kulkua hämmentää punaisen takkiin pukeutunut, omituisesti käyttäytyvä nainen. Nainen saa Scottin suorastaan tolaltaan ja järkytys vain lisääntyy myöhemmin Scottin tajutessa, että tuo nainen oli Cordovan tytär Ashley, joka lopulta löytyy itsemurhan tehneenä hylätyn talon hissikuilun pohjalta. Nyt kun Scottilla ei ole enää mitään menetettävää ja yöllinen kohtaaminen Ashleyn kanssa kummittelee edelleen hänen mielessään, hän vastoin järjen ääntä päättää jatkaa Cordovaan liittyviä tutkimuksia, tällä kertaa tosin täysin uudesta näkökulmasta, Ashleyn kuoleman. 

Hassua miten yö, joka muuttaa koko elämän, alkaa ihan samalla tavalla kuin muutkin yöt.

Tutkimuksissaan Scott törmää hyvin pian kahteen nuoreen, Hopperiin sekä Noraan, joilla molemmilla on oma kytköksensä Ashleyyn. Oman tiensä kulkijana Scott ei kaipaa mitään apulaisia ympärilleen, mutta erityisesti Nora on sitkeä ja Hopperistakin tuntuu olevan yllättäen paljonkin apua, ja niinpä Scott huomaakin heidän pian muodostavan tiiviin kolmikon. Melkein kuin omalaatuiseen perheen. Siinä missä Cordovan ympärillä leijuu pelottavia huhuja, saa kolmikko huomata, että Ashleyhyn liittyy jotain todella hämmentävää, pelottavaa, selittämätöntä. Yhä syvemmälle tuohon omituiseen, suorastaan omaan maailmaansa mennessään he kaikki joutuvat vastatusten sellaisten asioiden kanssa, jotka jättävät kylmän jälkensä mieleen, sieluun. Ovatko he ottaneet liian suuren riskin? Onko Scott tällä kertaa mennyt aivan liian pitkälle ja oman elämänsä lisäksi riskeerannut monen muunkin?

Joitakin viikkoja ennen kun postilaatikkoon putosi ilmoitus tästä kirjasta, sain postia mustassa kirjekuoressa. Se yhtä aikaa kiinnosti ja hämmensi. Kuoren sisältö sai kiinnostuksen pomppaamaan potenssiin kymmenen, mutta samalla myös pulssiin pamppailemaan. Jotain erityistä, jotain kauheaakin olisi luvassa. Kun sitten Yönäytöksen ennakkokappale päätyi käsiini, minut imaistiin jonnekin toden ja epätoden välimaastoon. Jo kirjan alkupuolelta lähtien tarinaa syventävät kuvat, dokumentit, nettisivujulkaisut saivat lukijanmieleni suorastaan hämärtymään; onko tämä totta? Kyseessä on kuitenkin täysin fiktiivinen teos, mutta Marisha Pessl on mielestäni tehnyt nappivalinnan tuodessaan tämän tietyn dokumentaarisuuden tarinaan. Ahmin niitäkin osuuksia sydän pamppaillen, että mitä nyt paljastuu. Kun olin edennyt kirjassa ensimmäisen kolmanneksen, olin jo vannomassa, että nyt luen tämän vuoden ehkä minulle parhainta käännöskirjaa, eikä tunne laimentunut viimeisetkin sivut kirjasta käännettyäni. Yönäytös tulee aivan varmasti olemaan kärkikolmikossa kun loppuvuodesta summaan parhaat lukukokemukseni niin kotimaisen kuin käännöskirjallisuuden saralla.

Pessl on onnistunut luomaan järkälemäisen teoksen, jossa sekoittuu niin jännitys, kauhu, huumori kuin tietty psykologisuuskin. Se kuljettaa lukijaa varmoin ottein kohti mielensyövereitä ja saa kurkkimaan kesken lukemisen olan taakse. Se haastaa lukijan toden ja epätoden leikkiin, missä mikään ei ole varmaa ja kaikki voi kääntyä päälaelleen. Se etenee loppua kohden sellaisella tiukalla otteella, että lukijana olo on suorastaan klaustrofobinen, aivan kuin itsekin olisi tempautunut sisälle tuohon vääristyneeseen maailmaan. Onko kaikki vain kuvitelmaa, ihmismielen omia kujeita? Vai olemmeko osa jotain sellaista peliä, miltä haluaisimme ummistaa silmämme? Ja kumpi lopulta on pelottavampaa; ummistaa silmänsä vai avata ne?

Äärimmäinen pelko on yhtä keskeinen asia elämässämme kuin rakkaus. Se viiltää olemuksemme ytimeen asti ja näyttää millaisia olemme. Peräännymmekö ja peitämme silmämme? Vai onko meillä rohkeutta kävellä jyrkänteen reunalle ja katsoa alas?

Yönäytös ei ole heikkohermoisille. Reilu 700 sivua jäävät vielä lukemisenkin jälkeen vainoamaan, säpsähtelemään yön pimeinä tunteina. Toisaalta se jättää kaipauksen tuota omalaatuista kolmikkoa kohtaan. Ehkä kuulemme heistä vielä joskus lisää.

Yönäytös on säikytellyt ja vaikututtanut myös TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ!

KUKA OLETKIN,
SINUN EI PITÄISI
OLLA TÄÄLLÄ.

HÄIVY.