Erik Axl Sund: Varistyttö

Erik Axl Sund: Varistyttö
Kustantaja: Otava 2014
Alkuteos: Kråkflickan
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 415 (ennakkokappale)
Mistä minulle: Kustantajalta

Hän meni makuuhuoneeseen.
Pieni poika nukkui edelleen sikeästi.
Kaikki oli käynyt niin kummallisesti, kun hän oli tavannut pojan lähijunassa. Poika oli vain tarttunut häntä kädestä ja seurannut mukana, eikä hänen ollut edes tarvinut sanoa mitään.
Hän oli saanut etsimänsä oppilaan ja lapsen, jota hänelle ei koskaan suotu.
Hän laski kätensä pojan otsalle, tunsi että kuume oli laskenut, ja tunnusteli sitten lapsen pulssia.
Kaikki oli niin kuin pitikin.
Hän oli löytänyt sopivan annoksen morfiinia.

Eräässä tukholmalaisasunnossa eräs poika luulee päässeensä kotiin, johon on aina kaivannut. Kuinka väärässä hän onkaan. Samaan aikaan metron läheltä löytyy toisen pojan ruumis, joka ei jää ainoaksi karmaisevaksi löydöksi. Poikien väkivaltaisia kuolemia ryhtyy tutkimaan rikoskomisario Jeanette Kihlberg, joka joutuu lopulta turvautumaan tutkimuksissa psykoterapeutti Sofia Zetterlundin apuun. Sofia Zetterlund puolestaan saa potilaakseen Sierra Leonin lapsisotilaan, jonka laajat psyykkiset ongelmat näyttävät olevan samoja kuin Sofian toisella, lapsena hyväksikäytön uhriksi joutuneella naispotilaalla, Victorialla. Varsinkin Victorian tapaus hämmentää ja yhtä aikaa kiehtoo Sofiaa.

Mitä syvemmälle tutkimuksissa Jeanette uppoutuu, sitä mustemmalta kaiken takana oleva totuus vaikuttaa. Miespuoliset työkaverit suhtautuvat häneen penseästi eikä pomonkaan vähätttely tutkintaa kohtaan helpota Jeaneten taakkaa. Kotona haahuileva taiteilija-aviomies ja etäisesti käyttäytyvä murrosikäinen poika tuovat omat murheensa Jeanetten elämään. Hulluinta on, että kukaan ei tunnu edes kaipaavan sarjamurhaajan uhriksi joutuneita poikia. Jeanette ei kuitenkaan anna periksi, jos ei muuten, niin nuo lapsiparat ansaitsevat heidän kohtalonsa tulla selvitetyksi. Ja entä jos uhreja tulee vielä lisää?

Nykyhetken rinnalla kulkee tarina parinkymmenen vuoden takaa. Pieni Varistyttö on joutunut isänsä julmasti hyväksikäyttämäksi ja Varistytön elämä tuntuu olevan kuin seinään pian törmäämässä oleva pikajuna; edessä on kauheita asioita mutta niitä ei vain voi enää estää. Mutta mitä lopulta tapahtui Varistytölle?

Erik Axl Sund -nimimerkin takana on todellisuudessa ruotsalaiskaksikko Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist. Kaksikko on luonut varmasti yhden nykypäivän järisyttävimmistä dekkari-ilmiöistä, Victoria Bergman-trilogian, jonka avausosa Varistyttö on. Jo kirjan hämmentävä ja ehkä vähän provosoivakin kansi ilmentää mielestäni tehokkaasti sitä, että nyt ollaan sellaisen kirjallisen pahuuden lähteillä, johon jokaisen ei ole edes hyvä kurkistaa. Varistyttö vie nimittäin paatuneimpienkin jännäreiden lukijan kirjallisen mukavuusalueen laitamille ja sysää sieltä vielä kohti pimeyttä. Jos olet valmis hyppyyn kohti pimeää tuntematonta, luvassa on lujaa kyytiä. Kaksikko on valinnut yhdeksi kirjan merkittävistä teemoista lapsiin kohdistuvan väkivallan eri muodoissaan. Ei mikään keveä, helppo aihe todellakaan. Voisi ajatella, että nyt luistellaan aika ohkaisilla jäillä sen suhteen, missä menee kaunokirjallisuuden tehokeinojen rajat, mutta kaksikko onnistuu välttelemään jään räsähtämisen lopulta hyvin, sillä he eivät mässäile aiheella. Mielestäni kuitenkin olennaisemmiksi teemoiksi nousevat ylipäätään ihmisen kokemat traumat ja niiden vaikutus persoonaan, nykyhetkeen.

Näin pienten poikien äitinä myönnän, että kirjan alkupuoli oli jo jopa minulle, hurjien jännäreiden lukijalle melkein liikaa, melkein. Kaksikon kirjallinen ote on vähän kuin näkymätön kylmä koura niskassa; kun se saa otteensa lukijasta, mukana on mentävä, halusi tai ei. Hyvin intensiivisen alun jälkeen alkaa ahdistus muuttuakin koukuttavaksi jännitykseksi ja on pakko kääntää sivu toisensa jälkeen. Pieniä juonikoukkuja heitellään sieltä täältä pitkin tarinaa ja loppupuolelle mentäessä meno on jo niin intensiivisen jännityksen värittämää, että sydän hakkaa lujaa rinnassa. Totuus, joka on ollut niin lähellä, on kuitenkin jotain sellaista, että se vetää todellakin maton jalkojen alta, saa suistumaan jonnekin vielä syvempiin kerroksiin trilogian syövereissä. Ja kun kääntää viimeisiä sivuja, jää lukijana seisomaan heilahdellen kuilun reunalle....

Varistyttö on vähän kuin ajelu vanhalla natisevalla vuoristoradalla. Se pelottaa, ahdistaa, mutta silti on pakko hypätä kyytiin jännityksen tunteen nimissä. Varistyttö on mielestäni aika poikkeuksellinen dekkari siinä mielessäkin, että sitä en tohtisi todellakaan suositella kaikille sen rajuuden vuoksi!  Mutta esimerkiksi jos Lars Keplerin Hypnotisoija ei ahdistanut liikaa, kannattaa tarttua Varistyttöönkin. Vaikka kirjan aihepiiri on paikoin niin rankka, se on kiedottu aika taidokkaasti ovelaan, koukuttavaan juonitarinaan. Kiteytin toisaalla lukukokemustani Varistytöstä seuraavin sanoin:

Raju, provosoiva, ahdistava, taidokas, puhutteleva.

Kaikkea tuota on Varistyttö, ja enemmänkin. Se ei silittele eikä varmasti tuo mielihyvää, mutta se haastaa katsomaan sisintään ja tutkailemaan missä menee omat rajat pahuuden näkemisen mutta toisaalta viihteen nimissä kirjoitetun tarinan rajojen suhteen. Se heittää perinteisten psykologisten jännäreiden kliseet nurkkaan eikä päästä helpolla. Varistyttö on ikäänkuin raju onnettomuuspaikka, jonka kohdalla on hidastettava ja katsottava, vaikka kauhistuttaa. Mutta se jokin selittämätön sisimmässämme pakottaa katsomaan, kohtaamaan jotain pelottavaa silmästä silmään. Trilogian toinen ja ja kolmas osa julkaistaan poikkeuksellisesti myöskin tänä vuonna. Unissakävelijä ilmestyy jo kesäkuussa ja Varjojen huone lokakuussa. Ahdistaa...mutta pakko lukea loputkin!