Kustantaja: Tammi 2014
Alkuteos: The Boy on the Wooden Box (2013)
Suomentanut: Annika Eräpuro
Sivuja: 246 ( ennakkokappale)
Mistä minulle: Kustantajalta
Elämä tuntui loputtoman pitkältä, huolettomalta matkalta.
Siksi edes kaikkein pelottavimmat sadut eivät voineet valmistaa minua vain muutaman vuoden kuluttua kohtaamiini hirviöihin, täpäriin pakoihin surman suusta ja hirviön asuun naamioituneeseen sankariin, joka tulisi pelastamaan henkeni.
Pienessä maalaiskylässä Puolassa asuva Leon elää huoletonta lapsuutta äitinsä ja sisarustensa kanssa. Isä on joutunut muuttamaan työn takia Krakovaan, jonne lopulta, Leon ollessa kymmenvuotias, muukin perhe muuttaa. Krakovassa päivät tuntuvat olevan ihmeitä täynnä pienelle pojalle aina sisävessasta ison kaupungin muihinkin mukavuuksiin. Vähitellen maailmalta kantautuvat uutiset sotatoimista tuovat tumman varjon Leysonien perheenkin arkeen. Kun sitten lopulta natsit valtaavat Puolan, joutuvat he muiden juutalaisten tavoin Krakovan gettoon.
Elämä getossa on rankkaa, mutta myöhemmin heille käy ilmi, että se oli suorastaan luksusta verrattuna niihin oloihin, mihin he Plaszówin keskitysleirillä joutuivat. Epäinhimilliset elinolot ja jatkuva kuolemanpelko muuttuivät osaksi jokapäiväistä elämää. Koskaan ei tiennyt, oliko elettävä päivä viimeinen, sillä natsit tappoivat leirillä ihmisiä vailla ainuttakaan järjen häivää. Ei tarvinut olla tehnyt jotain väärin, syyksi riitti usein vain natsien sairas mielihalu tappaa juutalaisia. Elämä piikkilangoin koristeltujen muurien takana oli järjetöntä, mutta se oli kuitenkin se ainoa elämä, joka oli sillä hetkellä ns. tarjolla, elettävänä. Kaiken järjettömyyden ja kauhujen keskellä kyti pelko myös huhuista, joissa leireiltä haettuja juutalaisia passitettiin "suihkuun", kaasutettiin hengiltä.
Tuijotin puhtaita, hyvin pukeutuneita ihmisiä, jotka kulkivat kiireissään paikasta toiseen. He vaikuttivat niin normaaleilta, niin onnellisilta. Eivätkö he edes tienneet, mitä olimme saaneet kärsiä vain muutaman korttelin päässä? Oliko se mitenkään mahdollista? Mutta miksi he muuten eivät olisi tehneet mitään auttaakseen meitä?
Tämän sydäntäriipaisevan kysymyksen äärelle Leon aikanaan joutuu, kun pelastuu lopulta leiriltä. Isän ja lasten uuttera työ tehtaassa leirillä, sinnikkyys ja ennen kaikkea Oskar Schindler, joka pelasti juutalaisia sekä ripaus tuuria. Kaikkien noiden ansiosta Leon, hänen vanhempansa sekä kaksi sisarusta lopulta selvisivät hengissä holokaustin kauheuksista. Kaksi Leysonin perheen lapsista menehtyi natsivainojen aikana.
Leonin tarina Schindlerin listan nuorimpana henkilönä on monin tavoin poikkeuksellinen selviytymistarina. Niin monet kerrat kuolema olisi voinut korjata Leoninkin mukaansa, mutta kuin ihmeen kaupalla hän onnistui pysymään hengissä. Leonin sinnikkyys näkyi esimerkiksi siinä, että tehtaassa hän seisoi puulaatikon päällä yltääkseen hoitamaan konetta. Leonin sinnikkyys ei jäänyt huomaamatta Oskar Schindleriltä, joka toimi hyvin poikkeuksellisesti saksalaiseksi henkilöksi sodan aikana. Hän pelasti yli tuhat juutalaista ottamalla heidät töihin tehtaaseensa ja huolehtimalla etteivät he päädy kaasukammioihin.
Holokausti on aiheena jo niin ahdistava ja kuitenkin nykypuheissa tärkeä, että sitä käsitteleviä kirjoja ei vain voi lukea täysin immuunisti. Niinpä kun sain Leon Leysonin tarinan ennakkokappaleena käsiini, olin valmistautunut erittäin väkevään lukukokemukseen. Toisaalta se, että kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, toi mielikuvia siitä, ettei kirja voi olla kovin raaka ja kauhea, aihepiiristään huolimatta. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta jossain vaiheessa huomasin lukevani kirjaa jotenkin kovin ulkokultaisesti, vailla suurempaa tunnetason latausta. Tämä on toki tässä aihepiirissä vähän ristiriitainen juttu: saako edes tällaisen aihepiirin lukukokemus olla missään määrin "viihteellinen" tai ylipäätään tunteisiin vedoten kirjoitettu? Kuitenkin väkisin mietin Anne Frankin päiväkirjaa, joka on lukukokemuksena jäänyt mieleeni todellakin ihon alle menevänä kokemuksena. Iso merkitys lukukokemuksessani oli varmasti sillä, että kirja on elämänkerrallinen "kertaus"/listaus" Leonin kokemuksista holokaustin aikaan. Sitä ei ole lähdetty muokkaamaan kaunokirjalliseen muotoon. Yleisesti ottaen Leonin kertomat kauheudet ja kokemukset nostivat minulla pintaan pohdinnat holokaustiin liittyen. Olen lukenut aihepiiristä muutamia kirjoja sekä netistä monia artikkeleita. Se on vain aiheena jotenkin niin järkyttävä ja hurja edes yrittää ymmärtää, mutta toisaalta koen tärkeäksi nykyihmiselle sen, että sallii itsensä tiedostaa tuollaisten kauheuksien tapahtuneen, ts. kunnioittaa kaikkien niiden sen myötä menehtyneiden muistoa hankkimalla tietoa aiheesta.
Mutta siis..minä kun olen tällainen fiilis/tunnelukija hyvin pitkälti, niin tämän kirjan kohdalla kuitenkin aika merkittäväksi tekijäksi jäi tunne tuosta lukukokemuksen irrallisuudesta ja ulkokultaisuudesta. Siitä huolimatta olen erityisen vaikuttunut siitä, että tästä aiheesta on kirjoitettu kirja, joka on suoraan jo luokiteltu nuorten kirjaksi. Leonin kirjan kokisin olevan ehdottomasti pakollista luettavaa yläasteella historian tunnillla esimerkiksi. Kyllähän tästä aihepiiristä löytyy teoksia, jotka saavat kyynelehtimään ja pakahtumaan, eli oman lukukokemuksen vaisuudesta huolimatta haluan antaa kirjalle kiitosta!
Kun vartutte, lapset,
ymmärrätte
kuinka monta kyyneltä näissä kirjaimissa on
ja kuinka paljon tuskaa.
Leonin tarina on luettu esimerkiksi täällä:
Luen ja kirjoitan
Nenä kirjassa
Amman lukuhetki
Lillin kirjataivas
Aihepiiriin liittyen kaipailisin kommenttikenttään lukuvinkkejä!
Olin ensin suorastaan järkyttynyt siitä, että kirja oli luokitettu nuortenkirjaksi, mutta nyt kun mainitsit, että se soveltuisi yläasteen historiantunnille, niin olet kyllä aivan oikeassa. Itse olisin ainakin yläasteikäisenä hahmottanut paljon paremmin holokaustin kauheuden jos olisin lukenut siitä muistelmateoksen. En tosin tiedä, kuinka paljon olisin siitä silloin ahdistunut, koska vielä tässäkin iässä kirja teki melkoisen vaikutuksen.
VastaaPoista