Tove Jansson: Kesäkirja

Tove Jansson: Kesäkirja
Kustantaja: Wsoy (1. painos 1973, pokkaripainos 2014)
Alkuteos: Sommarboken 1972
Suomentanut: Kristiina Kivivuori
Sivuja: 135

   Pahuksen kakara, ajatteli isoäiti, kauhea lapsi, mutta niin siinä käy kun ne kieltävät kaiken hauskan. Ne sellaiset, jotka ovat oikeassa iässä.
   Sophia oli kalliolla. Hän kömpi kuoppaan keppiä noutamaan ja antoi sen isoäidilleen, päin katsomatta. 
   Sinä olet kovin hyvä kiipeämään, isoäiti sanoi ankarasti. Ja rohkea myös, minä nimittäin huomasin, että sinä pelkäsit. Kerronko hänelle vai jätänkö kertomatta?
   Sophia työnsi toisen olkansa ylös ja katsoi isoäitiinsä. Ehkä se riittää että sinä tiedät, hän sanoi. Mutta voithan sinä kertoa sen kuolinvuoteellasi, ettei se mene hukkaan.

Pieni Sophia viettää kesää saaressa isoäitinsä ja isänsä kera. Isä keskittyy lähinnä omiin töihinsä ja Sophia viettääkin päivänsä enimmäkseen isoäidin seurassa ja saarella ominpäinkin seikkaillen. Saaren upea, villi luonto tarjoaa päivittäin ihmeteltävää niin Sophialle eikä saari ja sitä ympäröivän meren lumo ole hävinneet isoäidinkään mielestä. Päivät kuluvat verkkaalleen ja vaikka Sophialla ja ísoäidillä on ikäeroa vuosikymmeniä, vallitsee tuon parivaljakon välillä selvä sielujen yhteys, ystävyys ja kiintymys. Sophia haastaa isoäidin pohtimaan ympäröivää maailmaa ja elämää pintaa syvemmältä kun taas toisaalta isoäiti läsnäolollaan ja välittämisellään ankkuroi villin Sophian turvalliseen ympäristöön. Usein päivät näyttävät kuin toistensa jatkumolta, mutta Sophia ja isoäiti muodostavat saarella oman pienen maailmansa, josta löytyy juuri sillä hetkellä kaikki mitä ihminen voi tarvita: välittämistä, kauneutta, seikkailun tuntua, ihmeteltävää, lepoa.

Kesäkirja on Tove Janssonin aikuisille kirjoittama pienoisromaani, joka kaikessa fyysisessä pienuudessaan kuitenkin maalaa lukijan mieleen valtavan maailman. Jansson näyttää isoäidin ja Sophian silmin, miten pienelle saarelle voi mahtua koko elämä juuri sillä hetkellä. Jansson onnistuu kuvittamaan pelkällä tekstillään lukijan mieleen niin vahvasti saarelaiselämän verkkaisuuden ja kauneuden, että sitä on näin jälkikäteen suorastaan vaikea pukea sanoiksi. Isoäidin ja Sophian molempien persoonat nousevat voimakkaina esille ja kumpaankin tykästyy väistämättä. Isoäidin ja Sophian välinen dialogi on usein herkullisen nasevaa ja paikoin lempeästi piikittelevääkin. Sophia ei jää isoäidilleen huonommaksi keskinäisissä sanailuissa.

Kesäkirja on aivan ihana, suorastaan harmittelen etten ole aikaisemmin siihen älynnyt tarttua. Toisaalta, kuinka monta ihanaa lukukokemusta minua vielä odottaakaan Toven tuotannon parissa, se tuo puolestaan lohtua se. Kesäkirjassa on jotain melkeinpä selittämätöntä taikaa ja kauneutta, tunnelmaa joka jää sydänalaan vellomaan päiväkausiksi. Tavallaanhan kaikki siinä on niin tavallista, vähäeleistä, arkista...mutta kuitenkin sitten jotenkin niin suurta ja selittämätöntä. Ihailuni Tovea kohtaan kasvaa entisestään, hän todella oli upea ja monipuolinen nainen. Se maailma, minkä hän vielä kuolemansakin jälkeen meille tarjoaa taideteostensa ja tekstiensä kautta, on kertakaikkisen vaikuttava.

   Rakkaus on omimista, sanoi Sophia. Kuta enemmän jotain toista rakastaa, sitä vähemmän se 
toinen välittää.
   Tuo pitää paikkansa, huomautti isoäiti. Ja mitäs sitä silloin tekee?
   Rakastaa aina vaan, Sophia vastasi uhkaavastu. Aina vaan kovemmin ja kovemmin.
Hänen isoäitinsä huokaisi eikä vastannut.


Moni muukin bloggaaja on viihtynyt Kesäkirjan parissa, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Linkkaan Täällä toisen tähden alla -blogin Jaanan jutun, jonka lopulta löytyykin liuta linkkejä muiden blogijuttuihin kirjasta, käykääs kurkkaamassa täältä!


Kommentit

  1. Kesäkirja kuuluu suunnittelemaani kesälukemistooni. Voi miten innolla nyt odotan, että ehdin kirjaan tarttua!

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä niin hurmaava! Sellainen kirja, jonka johonkin novelliin palaan aina juhannuksen aikoihin. Minulla on tapana ottaa kirja mukaan juhannusreissulle ja valita siellä sen juhannuksen novelli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen palaavani tulevaisuudessa tämän pariin vielä monta kertaa, sen verran ihana kokonaisuus!

      Poista
  3. Tämä on pakko lukea kesän lukulistalla. Kuulostaa niin ihanalta. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana, ihana Kesäkirja. Pidin tästä aivan hirvittävän paljon, kun sen viime kesänä luin. Kirjaan haluan varmasti myös palata. Olen todella iloinen, että myös sinä tykästyit Sophiaan ja Isoäitiin.

    Pidän myös paljon noista tämänvuotisista Toven kirjojen uusintapainoksista, kannet ovat mielestäni upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, Sophiaan ja isoäitiin ei vain voi olla tykästymättä :)

      Poista
  5. Kirjoitit todella kauniisti Kesäkirjasta :) Tähän kirjaan tulee varmasti tartuttua useampana kesänä.

    VastaaPoista
  6. Minäkin korkkasin Kesäkirjan vasta runsas viikko sitten. Kuuntelin kirjan kahteen kertaan peräkkäin äänikirjana ja sitten ostin sen itselleni pokkarina omaksi. Syynä oli vähän se, että äänikirjasta oli selvästikin keskeltä pudonnut pala tarinaa pois, mutta muutenkin olisin voinut kirjan hankkia. Se on kaunis ja nostalginen, vaikken olekaan meri-ihmisiä. Jotain oman lapsuuden kesien tunnelmasta on mukana.

    Ihmettelin muuten surutonta tapaa, jolla saarelaiset ja veneilijät kippasivat kaikki roskat ja jätteet huoletta mereen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)