H.P. Lovecraft: Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia

H.P. Lovecraft: Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia
Kustantaja: Jalava 2014
Suomentaneet: Matti Rosvall ja Markku Sadelehto
Sivuja: 340

On sangen onneton totuus se, että valtaosa ihmiskunnasta on liialti rajoittunutta henkiseltä näköalaltaan kyetäkseen punnitsemaan maltillisesti ja älyn pohjalta sellaisia erikoislaatuisia ilmiöitä, joita tuntevat aistimillaan vain harvat psykologisesti altiit ja jotka ilmenevät yleisten tuntemuspiirien tuolla puolen.

Kauhukirjallisuuden ystävänä täytyy tunnustaa, että ennen tätä Jalava-kustantamon H.P. Lovecraftin Koottujen teoksien kuudetta ja viimeistä osaa, tiesin suhteellisen vähän tästä kuolemansa jälkeen suureen maineeseen nousseesta kirjailijasta. Pienkustantamo Jalava on ottanut selvästi sydämenasiakseen kääntää Lovecractin novelleja ja kirjoituksia suomalaisille kauhufaneille kokoelmamuodossa. Kirjan esipuheessa Sadelehto tiivistää kokoelman novelleihin liittyviä taustoja kiinnostavasti. Koska en ole lukenut kokoelman aikaisempia osia, en pysty luonnollisestikaan arvioimaan tätä suhteessa muihin osiin.

Sen verran toki jo tiesinkin, että paljon kauhugenressä käytetyn Cthulhu-myytin loi juuri Lovecraft ja sittemmin muut kauhukirjailijat ovat luoneet jatkoa Cthulhulle. Kokoelman on mielestäni aika kiehtova jo sen puolesta, että kirjoitukset ovat keskenään hyvinkin erilaisia: on novellia, esseetä, pienoisromaania ja lehtiartikkeleita. Toisaalta juuri tämä tekstityylien erilaisuus ainakin minulle toi lukukokemukseen sitä tiettyä pirstaleisuutta, koska osa oli paljon kiinnostavampaa luettavaa kuin osa. Pienoisromaanin mittainen Hautakummun salaisuus on teemoiltaan kiinnostavin, koska siinä uppudutaan juuri Cthulhu-myytin ympärille. Minulle ongelmaksi muodostui kuitenkin tekstillinen rakenne ja välillä uuvuttavan sekavat pitkät lauserakenteet. Tarina kyllä tavoittaa monin paikoin sitä pelottavaa tunnelmaa, jonka merkitystä Lovecraft itsekin korostaa.

Esseet, joissa Lovecraft käsittelee nimenomaan kauhukirjallisuutta ja siitä kirjoittamista, avasivat ainakin minulle paljon käsitystä juuri Lovecraftista itsestään. Oli oikeastaan hieman yllättävää huomata, miten konservatiivinen Lovecraft on ollut ja suorastaan rasistinen ajatusmaailmaltaan. Lehtiartikkeleista välittyy kuva paatoksellisesti, kiihkomielisestä nuoresta miehestä. Kuitenkin, kaikki tämä toki lisää sitä tiettyä kiinnostavuutta kulttimaineeseen päässeen kirjailijan yllä. Itse kirjoittamiseen liittyen Lovecraftin antamat neuvot ovat mielenkiintoisia ja innostaviakin.

Omiksi suosikeiksi kirjassa nousi kuitenkin nimenomaan novellit. Erityisen paljon pidin esimerkiksi Medusan lonkeroista, vaikka olen nettikirjoituksista ymmärtänyt, että moni tosifani pitää kyseisen kaltaisia Lovecraftin tuotoksia huonoimpina. Minä kuitenkin taas haluaisin lukea lisää juuri tuollaista Lovecraftia. Novellissa se selittämättömän pelko, kauhu kasvoi koko ajan pikkuhiljaa, niin että lukiessa suorastaan tunsin sydämeni ylimääräiset lyönnit. Tämän kokoelman viimeisen osan lukeminen kyllä herätti minussa halun saada käsiini aikaisemmatkin osat. Vaikka tämä osa näin ns. irrallaan tarjosikin kiinnostavan ja aika monipuolisen lukukokemuksen kauhun ja nimenomaan kauhukirjallisuuden ystäville, luulen että suurimman lukukokemuksen tästä irti saa nimenomaan todellinen Lovecraft-fani.

Kaikki mahdollinen auringon alla kiiri aivojeni lävitse ja kamppailin äänettömän kammion kosteuden turvottaman oven kanssa, mutta kaikista hirveintä oli kammottava tunne, kun uumoilin kohtaavani sen takana kauheiden pelkojeni toteutuneen mitä pahimmalla tavalla. Minuun iski ajatus, että olin kaiken aikaa tiennyt nimettömien kauhujen kerääntymisestä ympärillemme, että jotakin perustavanlaatuista ja täydellisen hirmuista oli tullut kattoni alle, sellaista, josta voi seurauksena olla ainoastaan verinen murhenäytelmä.


Kommentit

  1. Kiinnostavaa! Minä olen tutustunut Lovecraftiin vasta näyttämöllä ja sitä kautta tuli haalittua tämän kokoelman ensimmäinen osa sillä siinä samainen esitys (Charles Dexter Wardin tapaus) on pienoisromaanina. Vähän jännittää, kauhu ei yhtään lajini, mutta toisaalta kiinnostaa paljon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)