Kustantaja: Schildts & Söderströms 2013
Alkuteos: The Shining Girls
Suomentanut: Virpi Vainikainen
Sivuja: 361
Ovi avautuu pimeyteen, ja pitkän kammottavan hetken ajan hän seisoo paikallaan mahdollisuuksien halvauttamana. Sitten hän kumartuu lautojen alta, taiteilee kainalosauvansa hankalasti oviaukosta ja astuu Taloon.
Jossain Chigagon laitamilla sijaitsee Talo, johon astuessaan Harper Curtis ei voi kuvitellakaan, millaiset seuraukset siitä on oleva hänen elämään. Harper Curtis on kylmähermoinen murhaaja, joka kokee tehtäväkseen metsästää ainutlaatuisia, säkenöiviä tyttöjä uhreikseen. Harper ei vain tyydy tappamaan tyttöjä, vaan hän tekee sen järkyttävin tavoin, äärimmäisen brutaalisti.
Kirby Mazrachi on puolestaan tyttö, joka säkenöi. Kirby kohtaa Harperin ensimmäisen kerran jo kesällä -74, mutta se merkittävin kohtaaminen tapahtuu vasta viisitoista vuotta myöhemmin, kun Harper melkein onnistuu tappamaan Kirbyn. Kirby toipuu järkyttävästä kohtaamisestaan Harperin kanssa fyysisesti pikku hiljaa. Vuosien päästä Kirby on valmis selvittämään, kuka hänet oikein yritti murhata. Totuus on kuitenkin jotain tyystin muuta, mitä Kirby on saattanut edes kuvitella. Samaan aikaan, ja sitä ennenkin, käy toisaalla tiuhaan Talon ovi ja jälleen yksi Säkenöivistä kohtaa elämänsä lopun...
Hän haluaisi kokeilla, millaista olisi tappaa ne ensin ja etsiä ne sitten sitä ennen, kun ne eivät tiedä tulevasta mitään. Voisi keskustella kohteliaasti niiden kanssa kun ne ovat nuorempia ja suloisempia, viritellä sitä, minkä on jo tehnyt, samalla kun niiden kuolemien kuvat pyörivät hänen päässään. Käänteinen metsästys lisäisi mielenkiintoa.
Säkenöivissä tytöissä on kieltämättä aika kiehtovat psykologisen jännärin ainekset kasassa: ripaus yliluonnollista, aikamatkustamista ja sarjamurhaaja. Beukes on luonut tarinalleen erikoisen kehyksen; brutaalin sarjamurhaajan, joiden silmissä vain tietyt tytöt säkenöivät ja siten ansaitsevat kohtalonsa. Sattumankaupalla Harper saa käsiinsä avaimen Taloon, joka mahdollistaa melkeinpä liiankin hyvin murhaajan liikkumisen ajasta toiseen suunnitellusti. Kun Harper tajuaa, ettei yksi hänen uhreistaan kuollutkaan, alkaa ajojahti läpi ajan. Harperin ajassa hyppely tekee lukemisesta kuitenkin paikoin vähän työlästä. Niin paljon uusia ihmisiä ja tilanteita, eri ajoissa, että jotenkin ainakin minun keskittymiskyky meinasi herpaantua välillä ihan kunnolla. Toisaalta koin kirjan hyvin voimakkaasti elokuvallisena koko lukemisen ajan. Ei liene ihme, että tästä taitaa ollakin jo tekeillä elokuva.
Beukes kuvaa Harperin tekemiä murhia välillä mielestäni vähän liiankin yksityiskohtaisesti ja raa'asti. Tehokeino toki sekin, enkä sinällään ole itse mikää herkkä lukija niiden suhteen, mutta tässä kirjassa jostain syystä ne pomppasivat vähän liikaa silmille. Suolenpätkät sun muut. Kokonaisuudessaan ihan toimiva tarina, vaikkei lukukokemuksena noussut mitenkään kovin erityiseksi. Ehkä juuri elokuvana toimisi paremmin ja se tietty pirstalemaisuus ei korostuisi niin paljon kuin lukiessa minulla nyt kävi. Pidin siitä, ettei Beukes antanut mitään suoria vastauksia esimerkiksi Harperin pahuuteen tai yrittänyt jotenkin liikaa selittää sitä. Tiettyjä asioita jäi auki, ja lukija saakin itse rakentaa mielessään niihin vastauksia. Jos aikamatkustaminen kiinnostaa nimenomaan dekkaritarinan näyttämönä, kyllä tähän kannattaa tutustua!
Eikä aika odota ketään. Paitsi joitakin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)