Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
Kustantaja: Wsoy 2015
Kansi: Ville Tietäväinen
Sivuja: 251
ennakkokappale

Lopun elämäni ajan, kun muistelen tätä iltaa, muistan ensimmäisenä jotain, mitä en kerro kenellekään. Se on tunne, että jokin, mikä on pitkään ollut epäjärjestyksessä, asettuu paikoilleen. Palapelin kadoksissa ollut pala löytyy, jengoilta irronnut pullon korkki sulkeutuu kunnolla, artisti, jonka yleisö on vuosia odottanut puhkeavan kukkaan, pysäyttää laulullaan ajan.


58-vuotias ilmastopolitiikan asiantuntija Laura Anttila on päättänyt oppia nauttimaan elämästään eikä suostu lannistumaan edes niistä niin näkymättömistä kuin todellisistakin välimatkoista heidän perheenjäsentensä välillä. Vaikka vuodet ovat koetelleet Lauran ja arkkitehtipuoliso Eerikin parisuhdetta, he ovat kuitenkin pysyneet yhdessä, tuntevathan he toisensa parhaiten. Heidän tyttärensä Aava tekee lääkärin töitä somalialaisessa kylässä. Laura ihailee Aavaa, joka uskaltaa lähtea ja tulla kuten haluaa. Ihailuun sekoittuu kuitenkin kateuttakin ja samaan aikaan toisaalta myös kaipuuta tytärtä kohtaan. Ja sitten on vielä Aslak, pikkuveli joka lapsena käpertyi piiloon pahaa maailmaa ja vanhempien riitoja Aavan kainaloon. Aslakin varttuessa hänen mielensä synkkenee vuosi vuodelta, eikä kukaan tunnu saavan häneen yhteyttä. Aslakin ongelmat väsyttävät kaikkia eikä varsinkaan Aava lopulta kykene enää kannattelemaan veljeään vaan tekee irtioton kodistaan. Laura yrittää varsinkin aluksi puuttua rohkeasti poikansa ongelmiin, mutta Eerik painostaa Lauraa jättämään pojan rauhaan. Kukaan ei enää tiedä, miten toimia Aslakin tai edes itsensä suhteen. Lauran ja Eerikin ennestäänkin jo etäiset välit muuttuvat yhä etäisimmiksi. Vähitellen he ovat perhe lähinnä nimellisesti ja lopulta epänormaali muuttuu normaaliksi. Laura päättää kuitenkin vaikka väkisin yrittää ainakin ulospäin olla ihan tavallinen perhe, joka istuu aterian äärelle yhdessä keskustelemaan merkityksettömistä asioista. Kun Laura ei pysty parantamaan perhettään, hän päättää entistä sitkeämmin yrittää parantaa maailmaa. Mutta sitten erään perheaterianäytelmän kynnyksellä kaikki kuitenkin muuttuu. Kotona uunissa muhii Lauran tekemä ruoka, jonka hän on valmistanut työmatkalta palaavaa Eerikiä ja kotiin syömään tulevaa Aslakia varten. Laura on luennoimassa yliopistolla ympäristöasioista, kun saa ilmoituksen, että kaksi poliisia odottaa häntä. Samaan aikaan erään rakennuksen katolla seisoo nuori mies kiväärin kanssa.

" I've got a silver spoon on a chain, I've got a grand piano to prop up my mortal remains, I've got a wild staring eyes, I've got a strong urge to flye, but I've got nowhere to fly to. "

Kun muutama yö takaperin lopetin Elina Hirvosen juuri kirjakauppoihin tulleen uutuuden Kun aika loppuu, julistin Twitterissä, että " saatoin lukea juuri Vuoden kirjan.." Eikä tuo tunne ole näinä muutamina päivinä laantunut lainkaan, päinvastoin. Olen ollut kyllä lukijana vaikuttunut jo Hirvosen aikaisemmistakin romaaneista mutta tämä viimeisin kyllä räjäyttää potin. Tästä on kyse kun puhutaan suuresta kirjallisuudesta. Hirvonen ei todellakaan ole valinnut kirjansa päätarinaksi mitään helpointa teemaa. Melkein vuosittain saamme lukea lööpeistä, kuinka joku nuori on päätynyt epätoivoiseen tekoon ja riistää muilta henkiä. Toisaalta samaan aikaan elämme ilmastonmuutoksen myllertämässä maailmassa, emmekä tunnu vieläkään tajuavamme omaa roolia sen suhteen. Näiden isojen teemojen sisällä Kun aika loppuu on kuitenkin ennen kaikkea yhden toisistaan etäälle joutuneen perheen koskettava ja traaginen tarina. Hirvosen taidokkaan tekstin myötä aukenee eteen varsinkin vanhemman mielenmaisema kun lapsi on syyllistynyt pahaan tekoon. Toisaalta tarina tuo hyvin lähelle myös mieleltään rikkinäisen nuoren ajatuksia. Samaan aikaan se herättää voimakasta pohdintaa siitä, mikä on roolimme oman planeettamme tulevaisuuden suhteen. Voiko yksittäinen ihminen vaikuttaa ja miten. Ja loppujen lopuksi, silta maapallon tai läheisen pelastamisen välillä ei ehkä olekaan niin pitkä kuin voisi luulla. Ehkä olennaisinta on se, että välittää eikä menetä toivoaan koskaan.

Kun aika loppuu ei anna tarkkoja vastauksia edes tarinan kuvitteellisen perheen tragedian perimmäisiin syihin, mutta tarjoaa hienovireisesti monia eri tulkintoja ikään kuin muodostaen monista sattumuksista lopullisen summansa. Varsinkin Lauran ajatukset äidin roolissa ovat kuin matka toisen sieluun, jonnekin niin yksityiseen, että pakahduttaa, jälleen kerran. Kai suurin osa vanhemmista kokee huoltaan lapsistaan ja toki usein varmaan aiheetontakin. Samaan aikaan varsinkin äitiyden kokemiseen, ainakin itse väitän näin, liittyy voimakasta syyllistymisen tunnetta. Hirvonen onkin tavoittanut kaunokirjallisin keinoin noita kipeitä ja hämmentäviäkin tuntoja niin hyvin, että en voi kuin vaikuttuneena huokailla. Hirvonen käsittelee myös taidokkaasti sitä, mikä on roolimme puuttua toisen hätään. Hän ei syyllistä, mutta varmasti herättää paljon ajatuksia, osuu syvälle. Haluaisin sanoa niin paljon tästä kirjasta, mutta silloin sortuisin jo jossain määrin spoilaamiseenkin, eikä se ole tarkoitus. Ehkei niinkään juonelliseen spoilamiseen vaan ylipäätään kirjan kokemiseen. Teos on mielestäni vahvasti yhteiskunnallinen, ravistelevan koskettava kuvaus ajasta jossa elämme, vaikka sijoittuukin lähitulevaisuuteen. Se on sellaista väkevän vaikuttavaa proosaa, jonka haluaisi sulkea aikakapseliin satojenkin vuosien päästä vielä löydettäväksi. Kirjan intensiteetti oli niin voimakas, että kirjan lopetettuani vieläkin jotenkin viipyilen sen otteessa, halailen entistä useammin lapsiani ja mietin, että

kaikkien olentojen elämä on mittaamattoman arvokas. 

Youtubessa on mielestäni todella hyvin kirjan tunnelmaa kuvaava kirjatraileri:


PS: ihastelin kirjan kantta ja huomasin, että sen takana on Ville Tietäväinen. No ihmekös tuo, että hieno on ;)

Kommentit

  1. Minä sain tämän käsiini eilen, ja täytyy myöntää että sinun sanojesi takia luen tämän todella pian. :) Kiitos Susa mahtavasta bloggauksesta! <3

    VastaaPoista
  2. Tämä on kyllä parasta juuri nyt. Kaikin tavoin upea romaani. <3

    VastaaPoista
  3. Tästä olen saanut jo nyt lukea niin monta kehuvaa tekstiä, että joudun pidättelemään itseäni, etten säntää saman tien kirjakauppaan. Jos sen tekisin, myöhästyisin tärkeiden velvollisuuksien ääreltä, joten joudun nyt vain malttamaan.

    VastaaPoista
  4. Tähän romaaniin tosiaan jäi viipyilemään pitkäksi aikaa. Lukujumikin uhkasi, ja se jos mikä on väkevän ja vaikuttavan lukukokemuksen merkki. Huikean hieno kirja tämä. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)