Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa

Simo Hiltunen: Lampaan vaatteissa
Kustantaja: Wsoy 2015
Sivuja: 418

Huoneen matto oli viety, mutta keskelle lattiaa jäänyt tuoli karmaisi. Käsinojissa roikkuivat yhä leikatut siteet, joilla perheen äiti oli kahlittu tuoliin kuoleman. Seinillä ja verhoissa oli veriroiskeita ja lattialla musta kuivunut lammikko. Kiiltävä tahma nousi vähän tuolinjaloillekin.
Laurin pelko oli poissa. Hän huomasi kiihtyvänsä. Ja se pelotti häntä enemmän kuin mikään.

Omassakin elämässään kovia kokenut rikostoimittaja Lauri Kivi tekee lehteen syvällisempää juttua perhesurmista, tai perhemurhista, kuten hän itse sanoo. Lauri yrittää ymmärtää, miten kunnolliset perheenisät päätyvät kaikille yllätyksenä lahtaamaan perheensä. Mistä pahuus syntyy vai asuuko se jo kaikissa meissä? Miksi väkivalta kulkee sukupolvelta toiselle? Miksi perhemurhista on tullut se tavallinen tarina nyky-yhteiskunnassamma? Kertooko se enemmän meistä itsestämme vaiko ajasta, jossa elämme. Tätä kaikkea pohtiessa Lauri joutuu kohtaamaan omatkin menneisyyden kipunsa, mutta samalla myös syvemmälle perhemurhien anatomiaan kuin mitä osasi odottaakaan.

Simo Hiltusen esikoisteos Lampaan vaatteissa on vahva läpileikkaus pahuuden anatomiaan. Se on poikkeuksellisen vakuuttava esikoinen, joka tuo virkistävän tuulahduksen rikoskirjallisuuteen. Se laajentaa taitavasti genren rajoja syvyydellään, joka iskee lukijan ytimeen paikoin tikarin lailla. Hiltunen käsittelee moraalisia teemoja kuitenkaan itse moraalisoimatta. Pahuuden ytimeen mentäessä jännitysmomentti nousee korkealle ja sydän pamppailee rinnassa lujaa lukiessa. Henkilöhahmot ovat kaikessa viallisuudessaan ja rikkonaisuudessaan hyvin uskottavia, eläviä. Paikoin tarinaan mukaan sekoittuu mustaa huumoriakin, joka saa hetkeksi ahdistuksen kouran hellittämään otettaan sydämen ympäriltä. Hiltunen kirjoittaa sujuvasti ja taidokkaasti. Hän kuljettaa lukijaa pahuuden moninaisten kasvojen äärelle ja pakottaa pohtimaan sen olemusta syvemmin. Lampaan vaatteissa ei kuitenkaan anna, kuten ei mielestäni kuulukaan, mitään yksiselitteistä vastausta sille, miksi perhemurhista on tullut kasvava ilmiö yhteiskunnassamme. Se kuitenkin kertoo vahvaa tarinaa siitä, miten väkivalta versoo yllättävissäkin paikoissa. Se saa myös pohtimaan, onko kaikista suurin rikos lopulta se, että ummistamme silmämme pahalta. Traagisen realismin rinnalla kulkee koko ajan susiin liittyvä mytologia, joka tuo oman väkevän sävynsä tarinaan. Hieno, vaikuttava esikoinen! Tällaista janoan lisää.

suden hetki kansat. Aamuyön ajankohta, jolloin susi saalistaa ja ihminen nukkuu. Sijoittuu noin kello kolmen ja viiden väliin, vaikkei tarkkaa aikaa voidakaan määrittää.
Suden hetkeä pidetään myös yön kylmimpänä tuokiona, jolloin ihmisen elintoiminnot ovat rauhallisimmillaan, uni on syvintä ja olemme heikoimmillamme.

Pahuuden anatomian äärellä ovat olleet myös ainakin Krista ja Annika!

Pahuus kiehtoo sinua,
koska haluat ymmärtää itseäsi

Kommentit

  1. Tämän lisään lukulistalleni ja tiedän jo tyyppejä, kenelle siitä kannattaa mainita. Kiitos vinkistä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)