Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Kustantaja: Gummerus 2014
Alkuteos: The Last Letter From Your Lover (2010)
Suomentanut: Heli Naski
Sivuja: 532

Onnellisia päiviä ei ole luvassa... Syy ei oikeastaan ole sinun, vaan minun.

MIEHEN POSTIKORTISTA NAISELLE

Vuosi 1960 ja Lontoo. Kaunis ja ihailtu seurapiirirouva Jennifer Strilinger herää sairaalassa eikä tunnista ympärillä oleviaan ihmisiä tai edes elämäänsä jonka väitetään kuuluvan hänelle. Hänelle kerrotaan hänen olleen auto-onnettomuudessa, mutta muuten kaikki on epämääräistä usvaa hänen mielessään. Jennifer kotiutuu aviomiehensä Larryn kera hienoon taloonsa ja vierauden tunne vain kasvaa. Larry tuntuu etäiseltä eikä hän oikein tunnista itseään ystäviensä tarinoista ajalta ennen onnettomuutta. Tavaroitaan penkoessaan hän löytää suorastaan sydäntä raastavia rakkauskirjeitä jotka ovat omistettu hänelle. Allekirjoituksena on mystisesti vain kirjain B. Kuka on B, missä hän on nyt ja mitä oikein tapahtui ennen onnettomuutta hänen elämässään?

Sinä olet meistä vahvempi, se, joka kestää tällaisen rakkauden kanssa ja kestää myös sen, ettei meille tulla koskaan sallimaan sitä.

Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin Lontoossa toimittaja Ellie Haworth painii niin mutkikkaiden työ- kuin parisuhdeongelmiansa parissa. Pomo painostaa kirjoittamaan kiinnostavia juttuja lehteen ja salainen rakkaus junnaa paikoillaan omassa mahdottomuudessaan. Jopa yleensä kaiken ymmärtävät ystävät ovat jo alkaneet huomautella Ellielle hänen rakkauselämästään. Sattumalta Ellie löytää lehden arkistoja kaivellessaan vanhan käsinkijoitetun rakkauskirjeen, joka koskettaa häntä yhtäkkiä yllättävän voimakkaasti. Ellie ei saa rauhaa kirjeen suhteen ja alkaa selvitellä kirjeen kirjoittajan ja vastaanottajan henkilöllisyyksiä. Hänen on saatava tietää, miten kirjeen henkilöille kävi, saivatko he onnellisen loppunsa? 

Luin vuosi sitten Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää ja tykästyin Moeysin tyyliin kirjoittaa älykkään viihteellistä tarinaa. Olen aikaisemmin kertonutkin, että luin aikanaan paljonkin aika viihteellistä kirjallisuutta, mutta nykyään harvoin ja hyvin valikoiden. Olen hyvin nirso oikeastaan nykyään lukemaan selkeästi viihteellistä, varsinkin romanttisävytteistä kirjallisuutta. Huumoripitoiset tarinat kyllä uppoavat mutta jostain syytä juuri romanttinen kirjallisuus on se, jonka suhteen olen erittäin kriittinen. Moyesin Kerro minulle jotain hyvää tarjosikin oikein virkistävän tällaisen lukukokemuksen ja päätin lukea häneltä vielä lisääkin. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä kuljettaa tarinaa kahdessa ajassa: niin 60-luvun kuin 2000-luvun  Lontoossa. Molemmissa ajoissa on kaksi terävää ja valovoimaista naista, jotka kipuilevat niin rakkauden kuin oman paikkansa yhteiskunnassa löytämisen suhteen. Varsinkin Jenniferin osuus, 60-luvun ajanjakso on kirjassa mielestäni parasta antia monellakin tapaa. Henkilönä Jennifer on erittäin kiinnostava kaikessa surullisuudessaan; hän on niin monin tavoin vankina elämässään. Ajankuva on myös vahvaa ja kiehtovaa. Moyes nostaa esille hienosti tuolle ajalle ominaisia piirteitä kuten seurapiirien kulissit, naisen aseman työelämässä sekä myös niinkin isoja asioita kuin Kongon kauheudet sekä asbestin vaarallisuuden.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on kuitenkin ennen kaikkea rakkaustarina. Siinä missä Kerro minulle jotain hyvää -kirjassa oli enemmän huumoria, tämä keskittyy sydämen syviin tunteisiin. Moyes kirjoittaa vetävästi ja kirjaa on pakko lukea ahmimalla. Vaikka Elliekin on ihan kiinnostava henkilöhahmo, koin kuitenkin Ellien osuudet vähän tylsinä paikoin. Toki Elliellä on tärkeä merkitys Jenniferinkin tarinan kannalta, mutta kokonaisuutena 60-luvun osuus oli paljon kiinnostavampi. Ole niin kiltti, älä rakasta häntä tarjosi kyllä hyvän ja viihdyttävän lukukokemuksen, mutta ei tunnetasolla yltänyt samaan kuin tuo vuosi sitten lukemani Moyes. Kuitenkin koen, että olen löytänyt Moyesista yhden tämän hetken viihdekirjailijoistani. Kun kaipaan jotain kevyempää, tunteisiin vetoavaa fiksua viihdekirjallisuutta, luen Moyesia. Voisin itse asiassa verrata vähän häntä Kate Mortoniin. Jos Mortonin teokset ovat viihdyttäneet, kannattaa kokeilla Moyesiakin. Ja varsinkin jos kaipaa uskottavasti kirjoitettua rakkaustarinaa, Moyes taitaa sen!

Moyesiltahan on muuten juuri ilmestynyt jatko-osa Kerro minulla jotain hyvää -tarinaan: Jos olisit tässä. Pakko lukea sekin kunhan jostain saan käsiini.

Kannattaa kurkata myös Mari An:n fiilikset kirjasta!

Kommentit

  1. Minä taas pidin tästä enemmän kuin Kerro minulle jotakin hyvää -teoksesta, mutta luen kyllä ehdottomasti nyt ilmetyneen jatko-osankin. Moyes ja Liane Moriarty nousivat viime vuonna omiksi viihteellisen ulkomaisen kirjallisuuden suosikeikseni. Minäkin olen lukenut tätä lajityyppiä kovin vähän viime vuosina, mutta nyt innostunut uudelleen.
    Hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista
  2. Moriartya en muuten ole vieläkään lukenut, aikonut kyllä! Moyes kuuluu minullakin kyllä tosiaan nykyään viihdekirjallisuuden suosikeihin, ehdottomasti :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin odotan kädet täristen Moyesin uusinta... Itsekin suhtaudun tämän kaltaiseen kirjallisuuteen hiukan nirsosti, mutta Kerro minulle jotakin hyvää oli niin loistava, myös tämä otettava käsittelyyn <3 Peukut muuten Moriartylle minultakin!

    VastaaPoista
  4. Olen lukenut Moyesilta yhden kirjan ja Moriartylta kaksi. Mortonin kirjoja sen sijaan en vielä ole lukenut yhtään. Kaikkien näiden naisten tuotanto herättää suurta mielenkiintoa. Mortonia löytyy ihan omastakin hyllystä. Se omiin tarttuminen vaan on haastavaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)