M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
Kustantaja: Like 2016
Alkuteos: The Girl with All the Gifts 2014
Suomentanut: Juha Ahokas
Sivuja: 407

Hänen kaulaansa varten on myös hihna, ja se kiristetään viimeisenä, kun hänen kätensä ja jalkansa ovat lujasti kiinni, ja se tehdään aina takaapäin. Hihna on suunniteltu niin, että heidän ei tarvitse laittaa käsiään hänen kasvojensa eteen. Toisinaan Melanie sanoo: " En minä pure." Hän tarkoittaa sen vitsiksi, mutta kersantin väkeä se ei naurata. Kersantti nauroi kerran, ensimmäisen kerran kun sanoi sen, mutta nauru oli ilkeää. Sitten kersantti sanoi: " Ikään kuin antaisimme sinulle siihen tilaisuuden, höpönassu."

Melanien maailma rajoittuu omaan selliin ja luokkahuoneeseen, johon hänet kärrätään pyörätuoliin siduttuna joka aamu. Melanie ymmärtää, että jotain erikoista on varsinkin luokan muissa oppilaissa, mutta toisaalta hänetkin on sidottu pyörätuoliin. Ainoa valopilkku kaiken harmaan ja hämmentävän keskellä on opettaja Helen Justineau, ihana neiti Justineau. Hän kertoo luokalle tarinoita maailmasta, jota Melanie luokkatovereidensa tavoin ei ole koskaan päässyt näkemään. Melanie ihailee ja palvoo neiti Justineauta eniten mitä mitään muuta hänen pienessä maailmassaan. Melanie on ajatellut, että ehkä hän on erilainen kuin nuo muut tuoleihinsa sidotut lapset, mutta kun hän eräänä päivänä alkaa tuntea samoja oireita mitä toisilla lapsilla on, hän järkyttyy. Mikä hän oikein on ja miksi sotilaat käyttäytyvät heitä kohtaan niin vihamielisesti, toisin kuin neiti Justineau? Eihän hän ole tehnyt mitään. Vai onko sittenkin kyse siitä, mitä hän saattaa pian tehdä?

Helen Justineau on joutunut työtehtävään, joka osoittautuu vielä luultuakin hankalammaksi, mutta yllättävävistä syistä. Helen tietää, ettei hänen pitäisi sortua minkäänlaisiin tunteiluihin, sillä pienikin virheliike voi koitua kuolemaksi. Ehkä kaikki olisi mennytkin hyvin, ellei oppilaiden joukossa olisi ollut tuota merkillistä tyttöä, Melanieta. Melanien pohjaton uteliaisuus kaikkeen mitä Helen heille opetti tuntui kaiken keskellä yhtä aikaa hämmentävältä mutta myös lohdulliselta. Inhimilliseltä. Mutta juuri siihen hänellä ei olisi varaa, inhimillisyyteen tai sen etsimiseen mistään siitä minkä keskellä hän joutuu työskentelemään. Hänen pitäisi vain kylmästi ottaa työ asiana, josta hänen tulee suoriutua tehokkaasti, ilman tunteiluja. Mutta sitten..

Hän ei tukahduttanut myötätuntoa ajoissa. Hän ei muistuttanut itseään, kuten muistuttaa jokaisen päivän alussa, että kun projekti päättyy, Majakka hakee hänet ilmateitse tukikohdasta samalla tavalla kuin oli tuonut hänet sinne. Nopeasti ja vaivattomasti, kaikki tavarat mukaan, kukaan ei edes tiedä hänen olleen täällä. Tämä ei ole elämää. Vain muista riippumattomia rutiineja, jotka pyörivät itsestään. Hän voi poistua täältä yhtä puhtain meilin kuin saapui, jos ei vain anna minkään vaikuttaa tunteisiinsa. 
Se saattaa kuitenkin olla jo myöhäistä. 

M.R. Carey oli tätä ennen minulle nimenä vieras, mutta kun perehdyin hänen taustoihin, sieltähän pompsahti hyvinkin tuttuja elokuvia, joiden käsikirjoitus on hänen; Marvelin X-Men sekä Fantastic Four. Carey on kirjoittamisen moniosaaja, joka on kirjoittanut niin romaaneja, sarjakuvia kuin elokuvien ja tv-sarjojen käsikirjoituksia. Maailman lahjakkain tyttö kuljettaa lukijan sangen post-apokalyptiseen miljööseen, missä Romahduksesta selviytyneet ihmiset yrittävä kaikin tavoin pitää zombien valtaamassa maailmassa ihmisyydestä kiinni. Erityisesti neiti Justineau joutuu kamppailemaan sen pelottavan kysymyksen kanssa, että mikä meidät lopulta määrittää saaliiksi, mikä saalistajiksi ja missä menee inhimillisyyden raja. Aika yllättävää kyllä, mutta on pakko todeta, että Maailman lahjakkain tyttö on ensimmäinen zombie-tarina, joka koskettaa ja puhuttelee yllätävänkin voimakkaasti. Carey on onnistunut luomaan tarinan päähenkilöistä kiehtovia ja omalla tavallaan rosoisiakin henkilöitä. Kaiken keskellä on Melania, tyttö joka on jotain niin merkityksellistä, että hänestä voi olla ihmiskunnan tulevaisuus kiinni. Hän voi olla avain toivoon. Erityisesti Melanien hahmo on hurjan kiinnostava ja ajatuksia herättävä. En muista aikaisemmin esimerkiksi zombie-elokuvia katsoessa tunteneeni niitä kohtaan muuta kuin lähinnä epämiellyttäviä tunteita, empatiasta nyt puhumattakaan. Mutta Maailman lahjakkain tyttö ja Melanie nostavat zombie-tarinat uudelle tasolle, josta pidän kovasti. Tarina saa lukijan pohtimaan ihmisyyttä ja sen rajoja. Se koskettaa, jännittää, nostaa sykettä, hymyilyttääkin.

Carey kirjoittaa todella sujuvasti ja suomennos tuntuu myös erittäin onnistuneelta. Maailman lahjakkain tyttö on mielestäni aika monenlaisen lukijan kirja, vähän yllättäenkin. Se ei ole perinteinen zombie-romaani, jossa pääpaino on kärjistettynä verellä ja suolenpätkillä vaan se sukeltaakin syvemmälle. Se on oikeastaan aika nerokas romaani genressään samalla sen tyypillisiä rajoja upeasti venyttäen. Tämähän pyörii muuten elokuvissakin tällä hetkellä, tarkoitus olisikin mennä katsotaan mikäli aikataulut antavat myöten. Taikakirjaimet-blogin Taija on lukenut tämän alkuteoksen pari vuotta sitten, kannattaa kurkata hänenkin ajatukset kirjasta!

Kommentit