keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Peter James: Kirottu talo

Peter James: Kirottu talo
Kustantaja: Minerva 2017
Alkuteos: The House on Cold Hill 2015
Suomentanut: Sirpa Parviainen
Sivuja: 329

Se näytti lähes taianomaiselta, ja tunnelma sen ympärillä oli jotenkin haikea. Aivan kuin hän olisi palannut vuosisadan tai enemmänkin ajassa taaksepäin. Hän näki mielessään hienojen hevosten vetämien vaunujen pysähtyvän rakennuksen eteen. Talo näytti siltä kuin se olisi ollut suoraan jostain vanhan ajan romaanista tai elokuvasta. Se näytti aivan Hitchcockin Rebecca- elokuvan Manderleyltä. 

Brightonilainen Ollie Harcourt innostuu jo 30 vuotta tyhjillään olleesta Cold Hillin kartanosta siinä määrin, että saa ympäripuhuttua vaimonsa ja 12-vuotiaan tyttärensä jättämään kaupunkielämän ja muuttamaan Cold Hilliin. Vanha talorumilus kaipaa suurta remonttia, mutta Ollie ei anna sen haitata intoaan. Cold Hillistä tulee heidän pysyvä koti, niin hän on päättänyt. Ollie pistää jäihin jopa suuren intohimonsa antiikkiautoihin, sillä hän haluaa käyttää kaikki liikenevät varat Cold Hillin korjaamiseen. Harcourtin perhe ei ole päässyt vielä edes kunnolla asettumaan taloon, kun heidän ympärillään alkaa tapahtua outoja asioita. Varsinkin Ollie epäilee omaan mielenterveyttään, eikä uskalla puhua kokemastaan vaimolleen tai tyttärelleen. Ollie ei vielä tiedä, että hekin ovat saaneet oman osansa. Silmukka Harcourtin perheen ympärillä alkaa kiristyä äkimmin kuin kukaan osaa arvatakaan. Eivätkö he olekaan ainoat Cold Hillin asukkaat tällä hetkellä?

Luin vuosia sitten pari ensimmäistä Peter Jamesin Roy Grace- sarjan dekkaria ja muistan niiden olleen oikein mukavan sujuvia teoksia. Kauhutarinoiden ja vanhojen kartanoiden ystävänä kiinnostuinkin heti kun kuulin, että Peter James on kirjoittanut kauhutarinan. Voisi kai sanoa, että aloin lukemaan kirjaa kohtalaisen suurin odotuksin. Aika alkumetreillä meinasin uuvahtaa Jamesin käyttämään sangen perusteelliseen ympäristön ja asioiden kuvailuun. Voi toki olla, että keskittymiskykyni ei ollut lukiessa parhain sellaiselle. Kuitenkin kun yleensä nautin siitä, että teksti on kuvailevaa. Nyt jostain syystä tuli tunne, että vähempikin jo riittäisi. Ei minua kiinnostanut kahvikeittimen tai meikkien merkit. Ja vaikka pidän ympäristön kuvailusta, nyt tuli tunne, että se oli jo puuduttavankin perusteellista. Tämä ehkä toi lukukokemukselle aika huonon alun, joka väistämättä vaikutti sitten muuhunkin lukukokemukseen. Sinällään kirjassa on kaikki ainekset kasassa, mutta minä en päässyt mukaan kirjan imuun missään kohtaa siinä määrin, että olisin esimerkiksi lukenut suuren jännityksen vallassa, kuten vaikka Stephen Kingin tai Marko Hautalan teoksia lukiessani. Kirottu talo on kuitenkin saanut loistavia arvosteluja ulkomailla ja kurkatkaa vaikkapa Leenan blogiteksti kirjasta! Vaikka lukukokemukseni jäi aika vaisuksi, se ei tee kirjasta huonoa! Jos kartanomiljööseen sijoittuvat kummitustarinat yhtään kiinnostavat, kannattaa itse testata, miten tämä sopii omaan lukumakuun.

Ollie värisi. Hän vaistosi sen jälleen. Että tässäkin huoneessa oli jotakin, ylhäällä katossa, katseli heitä ylhäältäpäin. Pilkkasi heitä.
Vihasi heitä.
Vai oliko hän vain yksinkertaisesti tulossa hulluksi?

4 kommenttia:

  1. Susa, nyt sinä sen sanoit, mitä minä olen yrittänyt jostain Roy Grace -trilleristä saada ulos: Peterin ei pitäisi niin hirveästi kuvailla just vaikka kahvinkeittimen väriä, meikkejä, hiuksia ja etenkin naisten ulkonäköä, joka yleensä hänellä on se stereotypia eli hoikka, nuori, upea...ja aina korkeat korot eikä ikinä hikiläikkiä, ei likaisia hiuksia, ei kuukautisia...Olen siis oikesti kirjoittanut jossakin, että miksi etenkin naisista kuvaillaan joka ainoa sentti! Nyt sain jonkun muunkin todentamaan, että minulla ei ole harhoja:) No, olen selvinnyt sillä, että olen levitoinut itseni yli noiden liikakuvailujen etenkin Roy Grace -sarjassa, joka on minusta ollut tosi jännittävä. Ensimmäinen kirja sai minut jopa muuttamaan hautaustapani eli ehdottomasti tuhkaus. Se on se Kuoleman kanssa ei kujeilla...se polttaripila.

    En odottanut Kirotusta talosta näin jännittävää, mutta en nyt spoilaa keneltäkään, kun en kerro, missä kohtaa minua alkoi jännittää, mutta hden pisteen vihje: Se ensimmäinen luku. Siitä se alkoi. Koko tarina versus se.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli kyllä monia hyviä kohtia ja varsinkin jos ei ole tottunut lukemaan vielä "kauheampaa" kauhukirjallisuutta, uskon tämän toimivan hyvinkin!

      Mutta tuo kuvailu kyllä meinasi kiristää hermoja ;)

      Poista
  2. Minulla odottaa tämä kirja hyllyssä ja toivon kovasti että pääsisin näiden kummitustalojen tunnelmiin. Oikeaa hetkeä tämä varmasti vaatii, toivottavasti se löytäisi sellaisen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla fiiliksiäsi sitten tästä!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)