maanantai 20. marraskuuta 2017

Minä, Storytel ja Marko Hautalan Isä Malakain silmät


Ihan säikähdin, kun huomasin että edellisestä postauksestani on melkein kaksi kuukautta! Hyllyt pursuavat kirjoja joiden pariin haluaisin, mutta nyt täytyy myöntää, että nämä kuuluisat ruuhkavuodet meinaavat viedä kyllä mehut tästä bloggaajasta. Työ, perhe ja opiskelu sekä vuosi vuodelta voimistuva kaamosväsymys on sellainen kombo, että näköjään perinteinen lukeminen on jäänyt nyt ihan minimiin. Kirjaan tarttumisen sijasta niinä vähinä vapaina tunteita, joita kaiken muun jälkeen jää, olen lähinnä katsonut sarjoja ja tehnyt käsitöitä.

Tähän saumaan tulikin sitten kohtaamiseni Storytel -palvelun kanssa. Olen aina ollut sellainen perinteinen lukija, eli rakastan pitää kirjaa konkreettisesti kädessäni, käännellä sivuja jne. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, miten luonnistuisi äänikirjana kuunteleminen, sillä kaipaan valtavasti kirjojen pariin vaikka en tunnu jaksavan konkreettisesti tarttua kirjaan enää iltaisin. Ja koska olen innostunut nyt erityisesti neulomaan, ajattelin sen olevan aika kiva yhdistelmä; kutoa ja kuunnella samalla äänikirjaa. Marko Hautalan kirjojen fanina ilahduinkin kun palvelussa oli Hautalan sinne varta vasten tekemä Isä Malakain silmät. Isä Malakain silmät on kymmeneen osaan jaettu riivaustarina, joskaa ei sen perinteisessä mielessä. Tällä kertaa pääosassa onkin mies, Anton Lavio, nuori mies joka joutuu kohtaamaan niin sisäiset kuin ulkoisetkin demonit. Lukijana toimii Jarmo Mäkinen. Hautalan omilta nettisivuilta löytyy kirjasta vähän enemmän taustoja, klik!

Aluksi kuuntelin töihin mennessä ja töistä tullessa bussimatkoilla. Sitten laajensin kotiinkin, ja nimenomaan kutoessani oli näppärä samalla kuunnella. Aluksi tuntui kieltämättä vähän työläältä keskittyä niin intensiivisesti tavallaan ulkopuolelta määrättyyn tahtiin kuuntelussa. Tuli tunne, että jos kuunteleminen yhtään herpaantuu, jää jotain olennaista kuulematta. Tämä kuitenkin osoittautui tottumiskysymykseksi, sillä aika pian kuunteleminen alkoi tuntua sujuvalta. Itse palveluna Strorytel on todella helppo ja vaivaton käyttää. Sähköisten kirjanmerkkien tekeminen on myöskin näppärää.

Isä Malakain silmät on minulla vielä kesken, mutta sen verran voi jo todeta, että se on koukuttavaa kauhua, jossa on myös aimo annos mustaa huumoria mukana. Kyllä Hautala osaa tehdä tarinan kuin tarinan niin taidokkaasti, että lukeminen tai kuunteleminenkin on pelkkää nautintoa. Innostuin muuten aloittamaan jo toisenkin kirjan kuuntelun, Anni Saastamoisen Depressiopäiväkirjat, joka on myöskin ihan älyttömän hyvä! Isona plussana se, että hän lukee kirjan itse.

Tämä loppuvuosi on aina töissä vuoden kiireisin ja tärkein sesonki. Tehdään pitkää päivää ja välillä pitkää työputkeakin ilman tuttuja välivapaita. Samaan aikaan yritän saada opintojani etenemään, onneksi ne ovat täysin suoritettavissa omaan tahtiin ja etänä. Jos on blogini ollut hiljainen nyt, niin todennäköisesti se tulee olemaankin sitä tämän loppuvuoden. Ongelma ei ole niinkään se, ettenkö jaksaisi blogata vaan se, etten tosiaan tunnu ehtivän tai jaksavan lukea. Storytel nyt onneksi tuonee tähän asiaan helpotusta. Halusin kuitenkin tänne hihkaista, että blogini ei ole salaa kuopattu jonnekin arkiston uumeniin, mutta jonkinlaista "kelluntaa" lienee luvassa. Savolaiseen tapaan todettuna, suatanpa blokata tae olla blokkaamatta! Minulla olisi tuossa odottamassa aivan ihania Moreenin käsityökirjoja, joista haluaisin teille vinkata ja iso pino laatukaunoa sekä varmasti hykerryttävää psykologista jännitystä.

PS: ylläoleva kuva on otettu kun olin syyskuussa Barcelonassa! 10 vuotta sitten luin Tuulen varjon ja rakastuin Barcelonaan. Tänä vuonna vihdoin pitkäaikainen unelmani toteutui ja kävin Barcelonassa. Se oli kaikkea sitä mitä olin unelmoinut ja enemmänkin. Kuva on otettu Sagrada Familia kirkon toisesta tornista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)