Marko Hautala: Kuokkamummo

Marko Hautala: Kuokkamummo
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 328
Kansi: Mika Tuominen
Mistä minulle: Kustantajalta

Miksi se liikkuu ukkosella?
Miksi se ei ole lähtenyt pois?

Vartioiko se tosiaan jotakin?
Onko sen sielu vankina meressä?
Kukaan ei tiedä.

Te ette sitä tiedä.
Teidän tarvitsee tietää vain, että Kuokkamummo tappaa lapsia.

Kauan sitten, ennen kuin kerrostalot ja rikkaiden huvilat valtasivat Suvikylän, sai alkunsa legenda, joka monen muun tavoin ei vuosikymmenien saatossa painunutkaan unholaan vaan päinvastoin. Se luikertelee aina uusien ihmisten mieleen, jämähtää kylmäksi peloksi sydänalaan, se elää ja on voimissaan. Kun Samuel Autio palaa lapsuutensa tuttuihin lähiömaisemiin Suvikylään, saa hän huomata että vaikka ympäristössä on moni asia muuttunut, yksi on ja pysyy: Kuokkamummo. Paluu Suvikylään nostaa Samuelissa pintaan monia tunteita ja muistoja, mutta siihen, mikä lopulta pulpahtaa pintaan, ei Samuel ole osannut varautua.

Samuel sanoi naisen nimen, vaikkei olisi halunnut sanoa. Paleltuvan miehen kuiskaus. Miehen, joka hytisi Jumalan kylmien silmien pinnalla.
Hahmo ei vastannut.
Tuijotti vain yhdellä ainoalla hohtavalla silmällä. Pään oikealla puolella oleva punainen piste.  Kylmenneestä tulesta karannut kipinä.
" Piikivet johtivat hänet takaisin sinne", kipinä sanoi: " mistä hän kerran lähti."
Vuosikymmenten käheyttämä ääni.

Mutta Samuel muisti.

Urbaanilegenda, monet ajattelevat. Mutta sitten kuitenkin... miksi ihmisiä on kadonnut ja katoaa edelleen? Miksi osa ei edelleenkään uskalla edes lähestyä mystistä Bondorffien huvilaa vaan vaikenevat kaikesta siihen tai Kuokkamummon legendaan liittyvästä, jos se kerran on vain hölynpölyä, aikoja sitten alkunsa saanutta harmitonta tarinaa? Kuitenkin lähiön nuoret edelleen kokoontuvat erään kerrostalon pommisuojaan kuulemaan Saarnaa, vain lähteäkseen lopulta pommisuojasta pelosta sekaisina pois. Samuelin tavoin myös Maisa on aikanaan saanut oman annoksensa Suvikylän lähiöelämästä ja haluaakin nyt saada sen yksiin kansiin väitöskirjan myötä. Vanhojen kaivelussa on kuitenkin riskinsä, että jotain odottamatonta, unohdetuksi luultua nousee pintaan...

Maailman täyttävä huuto, mutta nielu ja kieli ja huulet vain nytkähtelivät kuin pienen pienistä sähköiskuista.
Kipu ei tullut. Tuli pimeys.

Nyt on pakko käyttää voimasanoja, anteeksi, ei voi mitään. Mutta siis... hyi helvetti!! Ja tässä yhteydessä tämä ilmaisu on vain ja ainoastaan yhtä aikaa valtava kehu ja kumarrus kirjaa kohtaan. Marko Hautalan kynästä syntynyt Kuokkamummo on sen verran täysiverinen kauhutarina, että tällainen Kingin kauhukirjallisuutta rakastava voi vaan lyödä käsiään vimmatusti yhteen ja sanoa, että aamen. Kansi on jo sen verran hyytävä, että sen perusteella saattoi odottaa hyistä lukukokemusta, mutta viime kädessä kyllähän se on se sisältö, joka sinetöi lukukokemuksen. Kuokkamummo alkaa jo niin hengästyttävän pelottavasti, että se sai minut vilkuilemaan öisin tätä lukiessa vähän väliä pimeisiin nurkkiin ja hokemaan mielessä: " tämä on vain kirja, tämä on vain kirja!". Hautala on onnistunut luonut Kuokkamummon legendasta niin uskottavan, että se suorastaan hönkii mustalla kielellään kylmää henkäystään kohti. Liekkö oma merkityksensä sillä, että Kuokkamummon urbaanilegenda on kirjailijalle itselleen tuttu lapsuudesta. Kuokkamummo on toimiva sekoitus jotain ikiaikaista, jotain selittämätöntä sekä myös uskottavaa kuvausta herkän nuoren mielen sielunmaisemasta, kun jotain vaarallista ilmestyy uhkaamaan tuttua todellisuutta. Henkilöhahmot eivät kuitenkaan ole mitenkään kovin syvällisiä, mutta se ei mielestäni ole tämän genren tarkoituskaan. Siinä määrin kuitenkin, että varsinkin tiettyjen henkilöiden kohdalla se sisäinen maailma aukeaa lukijalle pelkoineen päivineen uskottavasti. Kokonaisuutena erittäin vaikuttava kauhutarina, jonka jälkeen vilkuilet varmasti tovin taaksesi...peläten että kohta tunnet kylmän iskun lapojesi välissä...

Kuokkamummo on pelotellut myös ainakin Booksya , Kristaa ja Annikaa!

Kommentit

  1. No niin, pakkohan minunkin on tämä lukea, niin houkuttelevan arvion Susa kirjoitit! :D En tiedä mikä siinä on, mutta näin syksyn pimeiden iltojen lähestyessä mieli alkaa kaivata kauhua. Minun tulee useimmiten valittua hyvä kauhuleffa, mutta oikeasti hyville kauhukirjoillekin sanon mielelläni kyllä, ja tämä kuulostaa juuri sellaiselta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy ja kauhukirjallisuus..ai jai :) Aika kiva yhdistelmä ;)

      Poista
  2. Luin hyvin varovasti silmäillen arviosi, sillä Kuokkamummo odottaa hyllyssä (hui, kuulostaa pelottavalta :D). Silmiini pomppasi kehuva kommenttisi "hyi helvetti", joten odotan kieli pitkällä (pun intended) kirjan lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotan innolla, mitä sinä tästä tuumaat!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se lämmittää bloggaajan mieltä :)